Lettua lättyyn

Ihana aamu! Eilinen painostava ilmanala on väistynyt ja aamu on tuore, tyyni ja lämmin. Aivan kuin taidemaalari olisi käynyt siveltimensä kanssa roiskimassa maisemaan vihreää. Ei mikään turha jäpikäinen, on sen verran taidokasta värien käyttöä. Vihreän eri sävyt loistavat kilpaa aamuauringon kanssa. Tätä taideteosta ei kyllästy mölläämään.

Kuolemasta syntyy uusi elämä

Yksinäinen joutsen lensi juuri mökin yli. Huuti niin perkeleesti, toivotti kaiketi kesäasukkaat tervetulleeksi. Missähän on partneri, toivottavasti ovat vielä kimpassa. Joutsenet ovat kuulemma uskollisia toisilleen läpi elämän. Täällä hengailee useampikin pariskunta. Mökkimme sijaitsee lahdenpohjukan suulla ja paikka näyttää olevan hyvinkin suosittu höyhenväen keskuudessa. Ja mikäs, mulle se passaa. On hauska seurata niiden kokoontumisajoja.

Murkkiaisten ruokatunti

En mie mihinkään kirkolle eilen selvinnyt. En jaksanut lähtee. Katsoin parhaaksi ottaa ihan levon kannalta. Toden totta, köllöteltiin pikku koiran kans ja sehän se on just niin kiva, ettei täällä ole pakko, jos ei taho. Päiväunista ei meinannut tulla oikein mitään. Ne sekopää ampparit ja maikki mehiläiset tunkevat jostakin sisälle. Poukkoilevat ikkunasta ikkunaan ja pitävät sellaista pörinää ettei nukutuksi saa. Heivasin niitä ulos ja aina, kun olin asettautunut uudelleen, niin jo kohta joku karvapylly pörisi ikkunassa. Valitettavasti on tehtävä kaasutus toimenpide, niillä on tod.näk. pesä jossakin rakenteissa. En mie muuten, mutta pelottaa, että tökkäävät piikkinsä Juppeen. Ja se saattaisi olla kohtalokasta. On siis pakko laittaa rakkaudet prioriteettijärjestykseen. Sinä kuolet, rakkain saa elää. Julmaa on elämän kohtalo. Hups, joku tilitanttinen tuli moikkaamaan. Tohon tupsahti pöydälle. Hassuja noi lintuset...

Aih ja oih!

En mää ny ihan laiskapaska ollut. Keitin rakkaudella oikein kunnon lihasopan. Hassua, olin viikolla saanut makunystyröihin aistimuksen lapsuuden lihasopasta ja sitä alkoikin tekee mieli. Ukkorähjä tuumasi saman eilen aamulla ja siksipä päätimmekin keiton keittää. Voi ristus, kun se olikin hyvää. Annoin sopan hautua lähes neljä tuntii ja niin no, en voi sanoin kuvailla.... Uppos. Pikku koirakin meni ihan sekaisin ja pakkohan sille oli antaa vielä ekstra annos. Keiton kiehuessa miedolla lämmöllä, tein hiukka pihahommii. Uhmasin kättä ja haravoin ja siivosin pihaa. Nyt ne on kaikki tehtävä, kohta musta ei ole minkään tekijäksi. Ukkorähjä kyllä haravoi, mutta hän ei saa niitä kasoja tunkiolle. Ja mun tehtävä tässä elämässä on olla se paskakuski. Tyhjensin vielä ikään kuin pisteeksi iin päälle paskahuussin. Olin noin niin kuin yhtä elämän kans.

Lettua lättyyn

Meidän perinteisiin kuuluu paistaa viisuletut. Mie tein taikinan ja Ukkorähjä paistoi. Laitoin kaveriksi marjaisan rahkajugurttiviritelmän. Oih, kylläpä olikin raikasta! Plätty on jumalten ruokaa. Virittäydyimme eurokanavalle, mutta jostakin kumman syystä, en ollut mitenkään erityisen fiilareissa. En mää sillä, kivahan niitä on kattoo, mutta ei se musa oikein enää uppoo. Toista oli takavuosina, silloin euroviisuissa oli vielä ihan kuunneltavaa musiikkia. Nykyään se tahtoo olla sellaista renkutusta. Kaikki menee samalla kaavalla. No mut joo, jaksoin kattoo suomen ja sit aloin pilkkii. Katsoin parhaaksi poistua takavasempaan ja näin yöllä unta, että suomi oli tokavika. Uneni oli tietäväinen, ihan huvitti aamulla, kun koneen aukaisin. Että semmonen sensaatio oli taas suomi.