Täältä tullaan!

Tänä aamuna, se ei ollut kipu, mikä herätti snadisti liian aikaisin. Olen siitä höperöitynyt vanha ihminen, että olen säilyttänyt lapsenomaisen kyvyn innostua asioista ihan liikaa. Arvaaks joku, mistä Martta on tällä kertaa niin täpinöissään, että unen rippeet karisevat pikku simmuista saman tien, kun ne varovasti rakoilevat uuteen päivään? Niinhän siinä sitten pääsi käymään. Unen hämärään sotkeutui het oitis ajatus siitä, että tänään pääsee MÖKILLE! Ei siinä enää paljon väsy paina. Pikku poika jouluaattona syndrooma otti vallan, sitä vastaan unijukan on turha taistella. Joulupukki on vahvempi, jos ei fyysisesti, niin henkinen ote on hurja. Herätessäni mun päässä pyöri takavuosien teeveen mainosrenkutus. " Tännään ostetaan, halvan maukasta lakritsaa. Lakupekka maku saa svengaamaan." Ai hurja, en ymmärrä, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun toi renkutus pyörii päässäni aamuisin. Miks ihmeessä, mistä se tulee? Liittyyks siihen joku rauma, vai miks ihmeessä korvamatona luikertelee.

Viime yönä yritin unissani soittaa Ukkorähjälle. Mä kuulin hänet, mutta hän ei minua. Asiani oli erittäin tärkeä, jopa niin, että oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Katkaisin puhelun useasti ja huusin kurkku suorana haloota. Ukkorähjä luuli, että pelleilen. Pyysin kanssaihmisiltä kapulaa lainaksi, mutta en muistanut numeroa. Yritin kirjoittaa sitä lapulle, mutta aina numero hävisi näytöstä. Paniikki. Hätä. Pakko soittaa. Yhtäkkiä luurini oli piipin päreinä ja soittamisesta ei tullut mitään. Joku uhka lähestyi. Havahduin omaan huutooni. Inha uni, painajainen merikorttitiellä. En lähe nyt analysoimaan, mutta ihan selkeesti kysymyksessä on joku parisuhdeongelma. Ukkorähjällä on varmasti taas joku salainen rakastaja. Voi, voi, tätä elämän epäkummallisuutta. Täytynee tänään pitää pieni puhuttelu.

Eilinen Huvila ja Huussi sai ihmeitä aikaan. Mourusin soffalla kuin kolli kuutamolla, niin oli upiaa ja oivaltavaa jälkeä. En ikinä ( tai ehkä joskus tulevaisuudessa, toivottavasti ) pystyisi moiseen toteutukseen. Muutoskohteen pariskunta oli aika jäykkää kamaa, se ihan hiukka harmitti. Miks ne ei päästelleet kunnolla ihastustaan, itkeä pirauttaneet ja pissanneet hunajaa Anitan kesämekolle. Muutos oli loistava! Anitan uusi työpari ( en nyt sit muista nimeä, sori ) on ihanasti äijä. Samalla kun ihailen hänen osaamista, olen myös vihreä kateudesta. Niin reippaasti tekee ja tietää kaikesta kaiken. Älkääkä nyt ottako multa pois tätä illuusioo, että ohjelma on käsikirjoitettu, eikä hän oikeasti tiedä ja osaa sitä kaikkea. Osaa hän. Hienoa. Baithivei, tapasin Anitan eurokankaassa muutama viikko sitten. Mun teki hirveesti mieli mennä tökkäämään ja sanoa: "Oot ihana, oon H&H fani!" En uskaltanut, oon silleen ujo.

Saatiin järjestettyä aikataulut niin, että päästään lähtee möksälle jo yhden aikoihin. Yläkerta lupasi järjestää lämpöisen iltahehkun terdelle. Palkkioksi siitä, kun olin vapun selvin päin. Kannattaa siis olla välilöissä. Niin ja selevinpäin. Tänään joutuu muutaman saunan lämmitys olssonin ottaa. Mutta siihen on yläkerran lupa. Ei nyt ihan kirjallisena, mutta meili tuli viime yönä. Semmonen uni-iimeili. Hupsista hei, mökille mennään!