Mökki mökistä mökkiin mökillä mökittä mökkien

Yritän etsiä maisemasta väriä. Ylen on harmaata. Viime syksyiset lehdet makaavat kuolleena mattona pihapiirin reunoilla. Hetkinen, ei se ole pelkkää harmaata. Jos oikein pinnistää niin kyllä siinä erottaa kuollutta keltaista ja likaista ruskeaa. Jossakin siellä alla siintää tuore lehtivihreä, se antaa jo hienoisen kajon elämästä. Jos mahdollista, niin mokka maistuu paremmalle kuin kaupungissa. Istunhan terdellä, raikkaassa ulkoilmassa, sisukkaana kuin sissi poterossaan. Rauha suhisee tärykalvoissani, linnut piippaavat, töttäävät, kurnuttavat ja viheltävät somasti. Ollaan elämän alkulähteillä. Ollaan perusjuurilla.

Järvi oli jättänyt jäänsä. Nyt kylmänä huokailee, mutta rauhallisesti väreilee. Odottaa kesää sekin. Laituri rannassa venailee vesille pääsyä, haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. Kaikki on ihanasti vaiheessa, ilmassa leijuu odotuksen tunne. Alaterdellä ei ole vielä kalusteita, se on tämän päivän homma. Ukkorähjä ajatteli tänä kesänä laajentaa sitä ja tehdä hiukka korjauksia. Saas nähä, tapahtuuko mitään. Täällä tämän luonnon heräämisen näkee ihan eri valossa kuin stadis. Täällä on niin liki, olen osa luontoa. Kuinka maisema voikaan niin muuttua? Hetki vielä ja kaikki räjähtää. Se lehtivihreä tunkee päälle ja joka paikka on täys kasvun ihmettä ja rietasta runsautta.

Aamuinen lämpötila on viileyttä. Mut minnuu ei palele, sillä olen kääriytynyt sähköllä lämpenevään huopaan. Just joo, siinä meni sissimaine. Sain huovan joulupukilta ja ajattelin sen olevan yksi turhake muiden joukossa. Mut ei, täähän on fiksu vekotin. Näin tässä terdellä on kiva istua ja kolottavat nivelet saa samalla lämpöistä hoitoa. Hiukkasen näppejä jäätää, ovat kankeat kuin suluhaspojan piip...

Vasten auringonsiltaa

Saunoin eilen antaumuksella. Olin koko illan muutenkin antaumuksellinen. Saavuttiin neljän mais, ja yhdessä tuumin laitettiin bastu tulille ja kannettiin vedet. Siinä samalla pesin saunan ja stailasin terden.  Ilta-aurinko rakasti ja lämpötila kipusi aina teepaita asteelle. Kuuntelin puhelintoivetta, istuin ja möllötin vain kimmeltävää järven pintaa. Nautin tästä rauhasta, nautin elämästä ja minulle tuli tunne, että minulta ei puutu mitään. Olin tässä, en taho muuta, eikä mitään puutu. Se tuntui hyvälle. Vaatimaton hetki kansakunnalle, mutta iso askel minulle. Olin ihan, että jee jee!

Ukkorähjä ja Pikku koira nukkuvat vielä. Tämä on mun oma hetki. Tätä olen kaivannut. Ajatelkaapa, muutaman viikon kuluttua hautaudun tänne pariksi kuukaudeksi nuolemaan haavojani. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Siis noin niin kuin leikkausarpea, heh. Jos nyt saan jotakin positiivista siitä leikkauksesta hehkuttaa, niin on se, että se tapahtuu juuri oikeaan vuoden aikaan. Ei milloinkaan, tuskin koskaan olisi tätä mahdollisuutta, että olen mökillä koko kesän. Varmasti kyllästyn ja olen valmis hukuttautuu lähdejärveen, mutta onhan se aika huikee tunne sairastaa. Uups, mites päin toi nyt sit oikein menee? Ei tunnu kauheen ikävälle. Nyt rienaan ja Jumala pudottaa ison kiven mun päähän. Leikkaus epäonnistuu, katkaisevat vahingossa koko käden. Ei ihminen saisi onneaan hehkuttaa, ei ainakaan sairasta onnea. Juu, juu, kyllä se turpaan vielä tulee. Ole hiljaa hillo!

Särkynyt sydän. Siis lyhty.

Tänään mennään Karjaalle. On aina mieltä ylentävää mennä mestoille eka kertaa talven jälkeen. Onhan tästä tullut toinen kotikaupunki. Hmmm, siis tarkoitin kesäkotikaupunki. Kauhukseni sain kuulla, että Säästöpörssi on lopettanut ja tilalla on tarjoustalo. Säästäri oli mun Luiskin Vittuni, niin monet tuikitarpeettomat löydöt sieltä olen tehnyt. Täytynee pitää muistojuhlat asian tiimoilta. Pitäskö perkele tehdä vallan voileipäkakku? Joku ihana lohimaksapatee. Ja hiukka skumppaa. Jotain halpaa, olen niin köyhä nykyään, että vuosikerta kuplat eivät tänä kesänä tässä mökkipihapiirissä hirveästi pirskahtele. Halapaa kaljaa Lidilistä. Oi joi, tätä elämän kurjuutta. Ei saa Martta edes laatu shamppista.

Jassoo, nyt alkaa näpit jäätyä niin, etteivät näpsyille taivu. On pakko luovuttaa. Pitäskö potkia Ukkorähjä ylös: " Nyt saatana hommiin siitä, ei luoja laiskoja elätä!"  En tohi, maatkoon vielä. Mie meen käymään paskahuusissa ( ai, olipa ihana sanoa noin, maalaisittain.) Ehkä vielä hetkes meen pötkölleen miekii. Sit lähetään kylille. Kauheen erikoista, eikö ookii?