Syö Possumunkki!

Mikä ihana aamu! Mokka maistuu sametille ja partsilla on ainakin sata astetta lämmintä. Linnut lauleloo sulosti ja maailma on vielä unen pöpperöinen. Silleen ihanasti hiljainen. Tänään on vappupäivä ja väki jo riehuu ullanlinnanmäellä ( onks toi yhdys, olokoon.) Minä en koskaan ole sinne asti selvinnyt, enkä halunnut. Enkä halua nytkään. Loppu viimeksi tie mökille olisikin ollut eilen ajokunnossa, mutta kerkesimme tehdä suunnitelma been. Ei mua hirveesti harmittanut. Ainoastaan meidän perheen yksitoista vuotinen traditio mökillä sai nyt pikku kolhun. Mutta me emme voi luonnon ihmeille yhtään mitään. Ollaan siis nöyrä, eikä vedetä niitä herneitä nassuun. Ei niin.

Lahja työkaverilta rinsessa kermaperseelle, hih!

Maanantaipäivä meni yhtiökumppanin sisustussuunnitelmaa tehdessä, eli mukavasti työn merkeissä. Otin tehdessäni tietoisen riskin, enkä kuunnellut asiakkaan toivetta. Olin rohkea. Kohteessa on aika haastava keittiötila ja tiedän, että tässä tapauksessa keittiö todella on kodin sydän ja sen täytyy olla toimiva, sen täytyy näyttää hyvälle ja siinä pitää olla potkua. Olin kyllä varautunut, että turpaan tulee, mutta yllätyksekseni sainkin hyväksynnän. Eli tässä tapauksessa voisi sanoa, että asiakas ei välttämättä ole aina oikeassa ja tämä oli mulle itseluottamuksen kannalta erittäin opettavainen. Suunnittelijana mun tulee kuunnella myös sitä omaa visoo, silläkin uhalle, että metsään mennään. Jos suunnitelma toteutetaan mun pohjalta, niin siitä tulee kyllä hieno. Mulla on kyky nähdä asiat sieluni silmin ja pystyn ne visualisoimaan mielessäni hyvinkin tarkkaan. Tästä tulee kiva kohde. Haiskahtiks tuossa oma kehu? Sori hei ja anteeks.

Juppen oma pikku munkki

Huh, mikä kohoutuma

Ei vappua ilman munkkia

Perinteitämme vaalien Martta leipasi munkit. Mie tykkään reikämallista ja voi hitsi, söin niitä kolme (3!!) kappaletta lämpöisenä, kylmän maidon kera. Leipominen on kyllä mukavaa puuhaa. Mikä onkaan relaksoivampaa, kun kädet taikinassa jyystää pikku pikku palleroita, joista kuoriutuu ihanaisia munkkiloita. Pullakaan en ole tehnyt vuosiin, ennen tein paljonkin. Hyvä emäntä on menettänyt otteensa. Itsetehdyssä on se rakkaus, mitä rahalla ei voi ostaa. Tai siis miten sen nyt ottaa, eihän sitä tartte, kun mennä tohon kallion kaduille. Kyllä sieltä lempee rahalla irtoo. Juu, juu, mutta ei munkkirakkautta. Kyllä itse duunattu on aina itse tehty. Ilkeenkö edes tunnustaa, söin eilen viis ja puol!!

Rillattua parsaa

Pasta a´la tattitryffeli

Vappuaattoilta sujui rauhallisissa merkeissä. Yhtiökumppani ukkonsa kera tulivat kuulemaan suunnitelmaa ja tarjosin meille vielä dinnerin. Hitusen otettiin kuplaa, ei mitenkään päihtyäksemme. Nautittiin ruuasta ja rennosta elo-olosta. Kiva ilta. Laitoin alkuun grillattua parsaa salaattipedillä. Pääruuaksi tatti/tryffelipastaa ja karitsanpaistia. Käsittelin eilen ensimmäistä kertaa ihka aitoa tryffeliä. Ei hassumpi tuttavuus. Kallista kai tuo on kuin piru, mutta olinkin saanut sen tuliaisena Kroatiasta. Karitsa ei ollut ihan altentte, aikataulu meni reisille suunnitelman takia. Hiukka se viilis kokkiminääni, mutta en antanut sen vaikuttaa. Onks musta oikeesti tulossa rento jäpikkä, kun kaik on vaan niin
el´rentou?

Hiukka meitä himottaisi lähteä piipahtaa päiväseltään möksällä. Tuonne ihmispaljouteen mua ei saa kirveellekään, joten käynti landella voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Tosin, eihän tässä ole kuin pari hikistä päivää, kun päästään sinne. Niin, PÄÄSTÄÄN sinne! Siitä se lähtee taas. Auts, kuinka odotankaan sitä hetkeä, että lämmitän saunaa, ja raatio soittaa puhelintoivetta. Terdelle paistaa arska, otan hiukka ohrapirtelöö ja valmistelen illallista. Mitähän me syötäisi perjantaina? Ai niin, Ukkorähjä ilmoittikin, että ensimmäinen illallinen möksällä on savustettu lohi ja grillattu halloumi. Ai, ai kyllä nyt nassukat tykkää.

OLOKEE IMMEISET KUNNOLLA JA HELVETIN HAUSKAA VAPPUA!!