Siivotessa siisti

Kuis mulla on niin pyhäaamu olo? En millään voi tajuta, että nyt olisi maanantai, arkisista aamuista arkisin. Johtuuko siitä, että viikonloppu hurahti käsistä niin, ettei kerennyt edes tajuta. Vai johtuuko se lähenevästä vapusta. Ai dont nou, mut outoo on. Kuinkahan moni on vapailla välipäivät, mie ainakiin oon. Ja hyvä niin, oli taas aika työntäyteinen viikendi ja roppa huutaa lepoo. Juu, juu, laiska töitään luettelee, mut kun se vaan on niin. Saatiin lauantaina se maalauskohde päätökseen ja siitä tuli jette kiva. Siinä meni se päivä. Eilen oltiin möksällä siivoomassa ja siinä meni sekin päivä, hupsista hei.

Siellä se nökötti

Starttasimme terhakkaina eilen jo kympin aikoihin. Ilmassa oli selvästi hekumallista mökkihuumaa. On aina hyvin jännää mennä ensimmäistä kertaa talven jälkeen paratiisiimme. Hillitön tieurakka välillä
Hki - Kirkkonummi on saatu päätökseen. Vanha tie teki sen, että joka jumalan perjantai oli hirveät ruuhkat. Nyt moottoritie on saatu valmiiksi ja ei voi muuta kuin ihastella. Sujuvaa matkan tekoa ja jotenkin niin urbaania jälkeä. Toivottavasti ei tarvitse enää ruuhkissa kökötellä. Tai eihän se mua haitannut, mie otin aina pikku tirsat mökkimatkalla.

Jätettiin mobiili päätien varteen ja siitä tallasimme pari kilsaa möksälle. Tielle on ajattu talvella soraa ja sitä ei ole päästy vielä tasoittaa. Autolla sinne ei tosiaankaan pääse, mutta kyllä tie jo lanaamisen kestäisi. Se on nyt vain vuokranantajasta kiinni, että saisi asian toimitettua. Pah, pah ja vielä kerran pah! Järvi on vielä jäässä, mutta muutoin maisema heräilee jo kevääseen. Pehoset iloluontoisesti tervehtivät meitä ja aurinkokin oli suotuisa siivoukselle.

Oltiin Ukkorähjän kans tehokkaita. Tekstiilit pihalle ja hiirenpaskat sai kyytiä. Nyt tein sen niin kuin se kuuluisi tehdä. Lakasin pipanat ensin ( hengityssuojaimet päällä ) ja sit annoin imurii ja märkää rättiä. Ei me niin hillittömiä oltu, etteikö olisi kerennyt aistia sitä ihanaa tunnelmaa, miksi juuri olen paikkaan niin ihastunut. Tuulen humina puissa, linnun laulu ja se helvetimoinen rauha sai sydämeni itkemään verta. Oih ja voih, metsäläinen minussa kuiskaili. Siinä on jotakin niin alkukantaisen meditatiivista, kun istuu terdellä ja möllää järvelle ( tässä tapauksessa jäälle.)

Jäätä on ja harmaata, vielä.

Siivotessani sisustin ja remppasin mökkiä uuteen uskoon. Voi vitsi, jos paikka olisi oma, niin kylläpä se olisikin herkullinen huvila ja huussi. Toki, jokunen euro tarvittaisiin, että olisi millä mällätä. Mut kun ei oo, niin ei oo. Ei oo oma, eikä oo euroo. Ihminen on niin kiittämätön, pitääkö moisesta valittaa. Olisin tollo onnellinen, että yleensä on paikka missä käydä. Monella ei oo mittään. Olinpas taas pöhkö nujakka, sori. Jos nyt jollekin on jäänyt epäselväksi, niin paikka on aivan IHANA ja se on meille rakas ja tärkeä. Maisema on huikea, rauha rakastava, eikä ne tilatkaan nyt niin huonot ole. Sähköt on, vedet tulee ja menee, kun vain jaksaa kantaa. Järven rannalla, suomea parhaimmillaan. Kiitos, kiitos.

Oih!

Oli ihanaa saada puhdasta jälkeä aikaiseksi. Siinä alkuehtoolla Ukkorähjä grillasi ne kesän ensimmäiset The rillikyrsät. Miten ne voikaan maistua niin hyvälle? Alkukesästä niitä vielä menee, mutta jussiin mennessä on kyrsää kurkkua myöten täys. Sit tahtoo jo kasviksii ja jotain ultimeit terveellistä. Nyt on kiva mennä eka kertaa asettautuu, on puhdasta ja yläterdekin on laitettu. Enää saunan pesu ja siitä se lähtee, elämäni kesä. Jos ei päästä tänään, niin toivottavasti ensi viikonloppuna.

Jep, beb. Nyt pitäisi tehdä pientä linjavetoo yhteen suunnittelukohteeseen. Toimistohommia olisi tehtävänä ja mittee vielä? Taidan mennä hetkeks pikku koiran viekkuun, otetaan lempee lähtö ja silleen.  Olkoon alkuviikkosi antoisa. Tättäräätittijuu, kohta on Vappu.