Pure beibe banaani

Uskoo ken tahtoo, mutta mulla ei oo mittään tekemistä. Vetäsin tossa parin tunnin rinsessa päikkärit ja nyt odotan Ukkorähjää saapuvaksi. Tapan siis aikaani. Hetkinen, voiko aikaa tappaa? Aika on käsite, se ei ole materiaa, mitä voisi tappaa tai tuhota. Eikä siksi, että tahtoisin aikaani murhata, se on kuulkaa tässä iässä jo helvetin kallisarvoista. Se on kalliimpaa kuin kulta, mirhami tahi timangi. Eli en tapa, kulutan vain hiukka. Hetkinen, kannattaako sitä edes kuluttaa? Siihenkin se on liian kallista. Okei, olen nyt sit vaan ja läpisen tänne joutavia.

Meillä on Ukkorähjän kans semmoinen jännä kieroutuma, että lähdemme kohta ajelulle. Mennään katsomaan juopuneita ja väsähtäneitä ihmiskohtaloita. Nyt kun minä olen niin h e l v e t i n hyvä ihminen ja olen ollut selvin päin hela vappen, niin mikä hivelekään sielua enemmän, kun katsoa noita urpoja, jotka ovat ihan tilulilulei. Saan siitä jotakin tyydytystä. Kyllä me menemme ulkoruokintaankin, mutta hiukkasen pelottaa, että kaikki paikat on älämölöä täys. Noh, kai se joku abc tai lättyketju löytyy, missä ei ole vappua. Käydään kaivarin kautta, siellä on ne pahimmat ja joku väsähtänyt voi maleksia kauppatorin kuppeessa. Jess!

Mikäs se on mennessä, ilima on ku morsiin, sano. Oltiin päivällä perheen kans kävelyllä aurinkoisessa lahdessa. Olin ajatellut, että siellä ei ole ketään, koska kaikki ovat keskustassa hillumassa. Hiukka vika arvio. Paikka oli täys kuin turusen pyssy, muutama yloppilaskin oli paikalle eksynyt. Mutta hei, meri oli auki ja se jumalainen kimmellys veti mua takaraivoon kuusnolla ja mähän olin sulaa vahaa. Voiko kauniimpaa enää olla? Ei voi! Mä rakastan merta ja meri rakastaa mua. Nytkin kuulin, kuinka aallot huokaili: " Rakas, ihanaa nähdä sua pitkästä aika. Tule kulta tänne näin, syleillään ja keinutaan eroottisesti." Olin sillä silmän räpäyksellä heittämässä itseni eevan ja vähän aataminkin asuun, teki niin vietävästi mieli syöksyä mereni rakastavaan otteeseen. Enhän mää häveliäänä Marttana voinut ihteäni koko kansan yloppilaille näytellä. Kuiskasin merelleni hellästi: " Odota rakas tovi, tulen iltojen hämyssä, sumujen laskeutuessa."

Nyt Ukkorähjä kilautti. On mentävä kun kutsu käy. Näin siis ajastani hulahti muutama hetki. Olenko sitä rikkaampi vai köyhempi? Siinäpä pähkinä sinulle purtavaksi. Vai olisko se peräti banaani? Tsau!