Sisäinen ääni huuteloo

Käki kukkuu stereona ja se triblaantuu pitikin järven selkää. Koko tienoo on ihan kukkuu. Se kuulostaa kivalle. Ennen vanhaan, ammoisina aikoina, laskettiin naimisiin meno siitä, kuinka monta kertaa käki kukkui. Minun kohdalla käellä hirtti aina päälle, eikä se lopettanut. Jatkoi vain ja minä en päässyt koskaan naimisiin, höh. Homoutta ennusti jo silloin, voi onnetonta.

On kaunis aamu. Järven pinta on peilityyni ja lokit liitelevät, kisailevat maisemassa. On aivan hiljaista, lukuun ottamatta käkiä ja muita siivekkäitä. Ilma on softis ja hellästi harmaa. Istun terdellä, litkin mokkaani ja pikku koira tuhisee sylissä. Voihan perse, paratiisiin luikerteli käärme. Vastarannan pöpeliköstä alkoi kuulua isojen koneiden jyräys. Onko siellä joku metsätyömaa ettei vallan rakennusurakka. Tämä olikin liian hyvää ollakseen totta. Aamuinen rauhani on menetetty. Inha jyrinä. Toivottavasti tuota ei tarvitse sietää koko kesää.

Vihreä vehreys on saapunut

Tänään ajattelin siivota koko mökin. Silleen reippaammin. Ei tartte sit yhdellä kädellä räpeltää onnettomana. Matot pihalle ja rätti heiluu. Saunan voisi pestä huomenna. Sit voisi rauhassa keskittyä tekemättömyyteen. Olisi meillä tuossa puusavottaakin, ei mitään sen ihmeellisempää, mutta ne pitäisi kasata kauniiseen pinoon mökin alle. Olisivat nekin pois jaloista. Olisin noin niin kuin valmis sairastaa. Laiska töitään luettelee, mie mittään tee. Makkoon vain. Tänne kirjuutan, että teen sitä ja tätä, olen muka hirveen toimelias. Syön, juon ja haisen. Ajatella, jos sitä eläisikin sellaista mielikuvaelämää. Sehän olisi helppoa. Eläisi muka niin kuin kirjoittaisi. Todellisuudessa makaisi pimeässä kammarissa lukien verenhimoisia vampyyritarinoita. Olisi laihan luiseva, kalpea haamu eikä ehtoisa pullalle tuoksuva emäntä. Niinpä, mikä onkaan Martan todellisuus, jospa tämä kaikki onkin vain eetterielämää ja totuus on aivan toista. Jospa en olisikaan mökillä vaan jossakin ihan muualla, toisessa todellisuudessa? Ellen peräti olisi kutsumaton ulkoavaruudesta?

No nyt lähti juttu liian levottomaksi. Luulette vielä, että se onneton on hulluksi jurahtanut. Enhän mie, tää aamuhetki on vain sellainen, että se ruokkii mielikuvitusta. Täällä ajatukseni ovat villisti vapaat, täällä ei ole mielen esteitä liitää, lentää ja leijailla. Täällä sielukin on avoin. Miksiköhän mökillä ajatus on syvällisempi tai paskat, se mitään syvällisempi on. Sitä vaan kelailee kaikkee. Ihminen pysähtyy, ajatus pysähtyy ja sisälläsi kuluu ääni. No just joo, nyt mun sisällä kuuluu jo ääniä. Joku puhuu. Ei se ole kukaan muu, minä itse vain. Minun sisäinen minäni pohtii elämää. Niin kuin sitä, että voisi mennä käymään aamukakalla. Nyt olisi hyvä hetki. Ihanaista viikonloppua rakkaat lukijat! Olkaa avoinna, ottakaa vastaan elämän riemu!