Ruman kaunista

Uskoo ken tahtoo, mutta tämä on jo toinen tuleminen. Kävin tässä koneella kello viis. Heräsin, luovutin ja mokkailin postaamaan. Istuin tässä hetken ja tajusin, että muahan väsyttää vielä vietävästi. Miksi siis ihminen ei nukkuisi. Ihan vittuillessani panin koneen kiinni ja painuin pehkuihin. Vedin vielä makoisat unet ja nyt olen tyydytetty. Duuniin vasta iipee, joten ei ole mitään hillitöntä hoppua. Ou jee!

Huh, helevetti tätä hellettä. Nyt partsi alkaa olla polttavan kuuma. Ihan oikeesti. Etkö usko muka? Sinne paistaa aamuarksa aina tonne iltapäivään ja tekee paikan tukalaksi. Kyllä, ovenkahvat, tuolit, tuhkis ovat kädelle polttavan kuumat. Viime kesästä viisastuneena, teetätin sinne syssyllä rullaverhon. Näen siitä läpi, mutta se suodattaa polttavan hehkun ja näin Martan on parempi istua ja päivystää. Oli fiksu teko.

Rumasti kaunis

Kuivasti kuollut ei elossa

Mun parvekekukkaset on heikos hapes. Minä, kukkaislapsi, olen tuolla lailla raiskannut rakkaimmat. Totuushan on se, että en ole sinne mitään laittanut, kun poistun kuitenkin maisemista. Nämä kuivuneet rähjäkkeet ovat toimittaneet rysänteemien virkaa. Teen sellaista käänteistä estetiikkaa. Niin ruma, niin kuollut, että siitä tulee kaunista. Ääh, meneeks tää läpi. Pitää vain osata katsoa. Kaikissa meissä on jotakin kaunista.

Vähäks hyvä?

Kauniista tuli mieleeni, että nyt mua kaduttaa, kun sillä lailla  ( sivistysanakirjan mukaan tämä kirjoitetaan erikseen. Outoa, musta se olis yhes ) eilen rumasti kirjoitin siitä, kun suomi voittaa euroviisut. Tuhmasti sanoin, kun sanoin, että Krista voisi mummoaan eurolavalla panna. Enhän mää sitä silleen tarkoittanut. Se oli vain vertauskuvallinen arkumentointi. Kai työ jo mut tunnette, että välillä lyön yli ihan tarkoituksella. Hyi, hyi, ei saisi tuommoisia tuhmia meediassa sanoa. Joku voi vielä loukkaantua tai mikä pahinta, laittavat vielä idean kiertoon ja silläkös suomi viedään voittoon. No niin, nyt olin taas räävitön...

Mutta sitä minä ihmettelemään, mikä on tämä muoti, kun ihmisen pitää pukeutua liian pieniin vaatteisiin. Vai pitäiskö tämä muotoilla uudelleen? Liian lihavat ihmiset pukeutuvat tiukkoihin vaatteisiin. Tyttärillähän tämä on ollut havaittavissa jo jonkun tovin. Eiks se oo pissisuniformu? Mutta nyt olen huomannut tämän saman ilmiön myös urospuolisilla lajitovereilla. Mis on ihmisen häpy? Vai pitäskö tässä tapauksessa sanoa peenis? Kuvitteleeko hän, että sulloutumalla tiukkaan teepaitaan, näyttäisi noin niin kuin tiukemmalle. Läskille ei slimfit slimmaa, sehän vain armotta paljastaa totuuden. Ei sillä, mun puolesta jokainen voi vetää päälleen vaikka tiskirätin, mutta on se jotenkin hirveetä kattoo, kun valkoinen ihra roikkuu puntin ja paidan välis. Mun vaatekomerossa slimfit teepaitoja on parikin tusinaa ja siellä saavat rauhassa odotella. Kauhukseni tuossa tajusin, että siellä ne ovat jo yli kolmekymmentävuotta odottaneet. Kyllä, kyllä minussakin asuu se jumalainen vartalo, mutta ei se ajatuksen tasolta ole vielä tähän kesään kerennyt. Ehkä sit ensi kesänä. Varmasti kyllä joo.

Ei maar. Nyt mää hyppään ratsuni selkään ja karautan biitsille. Aamu-uinti on ihanaa. Ai niin, semmoinen juttu vielä. Voisiko joku suositella mulle hyvää lukemista? Olen ajatellut opetella lukemaan uudelleen. Sairauslomalla aika on pitkä, eikä tekemään pysty, niin lukeminen olisi hyvä herättää taas henkiin. Minä kuuluun siihen uuteen ilmiöön, että keskittymiskyky lukemiseen on kadonnut. Ei jaksa. Ennen vanhaan luin paljonkin. Hölömöö.  En tykkää dekkareista, eikä kirja saisi olla raskassoutuinen. Kotimaisesta tykkään. Tarinan pitäisi lähteä viemään, draamaa ja rakkautta, jotakin syvällistä voisi olla myös. Ottaisin ilolla vinkkejä vastaan. Kiitos!