24.4.2013

Herra hei, kamoon...

Toikkaroin unenpöpperössä keittöön mokan keittoon. Silmät täys unirähmää, mutta automaatiolla suoritin tehtävän. Odotan valmistumista. Mokka kuppiin, suuntana partsi ja niin no, rööki. Aurinko leikkii kivasti kasvoilla. Valo siivilöityy puiden latvoissa. On lämmin, melkein kuuma. Lintuset lauleloo, elämä kevyt. Suljen silmät ja olen hetken mökin terdellä. Autenttinen tunnelma, huikea. Mokkaryyppy, ahneat savut. Mitä helvettii, tää mokka maistuu ihan kuralle?! Tipahdan samantien tähän todellisuuteen ja totean kahvinkeittimen tehneen temput. Suodatinpaperi on jäänyt huonosti ja vain osa mokasta on suodattunut. Menisikö hermo, alkaisiko aamuni vitutuksella? Nou vei, en anna siihen mahdollisuutta. Juon kurakupin loppuun ja teen tuplasuodatuksen. Elämä hymyilee taas. Ei mittään hättää.


Onks mulla joku luonne vika, kun mua itkettää Kaappaus Keittiössä? Tiedättekö tämän uuden köksä ohjelman? Sitä on nyt tullut kaksi jaksoa, ja molemmissa piti pikku itkut pirauttaa. Mua säälittää ne ihmisparat, jotka eivät osaa, halua tai kykene kokkaamaan. Syövät paskahöttöö, eivätkä pysty nauttimaan ruuasta. Ihmettelen suuresti, että noin kädettömiä voi olla, mutta samalla eiliseenkin kulminoitui elämän kohtaloita. Sitä antaa anteeksi tuommoisen kädettömyyden. Ohjelman kokki on tervetullut uusi tuttavuus. Mahtavan tavallinen, rauhallinen ja itseään korostamaton kaveri. Ruokaohjelmia alkaa olla jo liikaakin, mutta tämmöinen mahtuu hyvin joukkoon. On erilainen ja tarpeellinen.


On ihanaa, kun aamuaurinko paistaa asuntoon. Pitkän ja pimeän talven jälkeen se on valoisa leikki tajunnassa. Mulla on isot ikkunat aamuun ja valon määrä tajunnan räjäyttävä. En pysty aukaisemaan kaihtimia heti herättyäni. Se olisi liian raakaa, voisi mennä taju ja lirahtaa aamupisut pöksyyn. Odotan hetken, että elämän virta on tasoittunut yön jälkeen ja sitten BÄNG! Aukaisen kaikki kaihtimet överisti ja tunne on huumaava. Huomenta valo, huomenta aurinko. Rakastan sua! Vielä näin keväässä, jaksan ihastella valon ja varjon kepeää kisailua seinilläni. Hassuja varjoja, huikeita valoilmiöitä. Luonnon omaa taidetta. Tämä on hyvä näin. Asuntoon paistaa aamuarska ja illaksi pääsen varjoon. Näin asunto ei myöskään ole kuuma kesällä. Tämä on tärkeä asia. Nautin.


En vieläkään ole selvinnyt mökittömästä vapusta. Se jäytää sieluani ja yritän jotenkin hyväksyä asiaa. Eilen illalla, ennen nukuttavan matin, keskustelin vakavasti yläkerran tuomarin kanssa. Omasta mielestäni esitin hyvinkin kattavat perustelut siitä, että mökkitien routa on herran aikaansaannoksia ja hän voisi korjata jälkensä niin, että pääsemme autolla perille ja valpurin viettoon. Minusta se ei ole liikaa vaadittu. Ukko ylijumala ynähteli selvästi häpeissään. Ettei vaan olisi ollut päissään? Mistä tuon tietää, mutta kyllä hän asiani kuunteli. Jotenkin mulle tuli sellainen tunne, että hän hoitaa roudan ja päästään kuin päästänkin vapuksi paratiisiimme. Täytynee ottaa uusi koneksuuni tänä iltana, en mie ihan niin helpolla luovuta. Rakas Jumala, sulata routa ja anna meille ajotie...

6 kommenttia:

  1. Aika maltillisia ovat pyyntösi, uskon vakaasti, että niihin suhtaudutaan suopeasti ja pääsette mökille! Minullakin olisi jo kova polte päästä mökkeilemään, meillä toinen teini haraa vastaan ja mieheni on niin perus-kaupunkilainen, että hänen mökkikiintiönsä on noin viikko/kesä.
    Tätä auringonvalon määrää jaksan minäkin ihastella, osaat kirjoitaa ja ilmaista saman fiiliksen niin kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, en paljoa pyydä :)
      Se onkin niin jännä, että syksyllä olen kurkkua myöten täynnä sitä joka viikonloppuista mökillä ravaamista, mutta keväällä hirveä polte mökille. Höperöä...

      Valo antaa virtoo...

      Poista
  2. Mietiskelin sitä Kaappaus keittiössä- tyyppiä, että onkohan sillä (sori, kun ei jäänyt kokin nimi vielä mieleen) ollut jo alunperin Jamie Oliver-tukka vai onko pitänyt kasvattaa ohjelmaa varten? Sarja kun on ihan kopio Jamien sarjasta, jossa koittaa pelastaa koko Iso-Britannian. Ja siellä sitä hommaa vasta piisaa. Suomalaiset ei oo mitään niihin syömäreihin verrattuna. (Selitin yhdelle britille meille koulussa opetettua lautasmallia ja se sanoi, että "Meillä lautasmalliin kuuluu 100% rasvaa ja huonoja hiilihydraatteja" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotkutukka on yks tän hetken trendi. Ja kokithan ovat huippu rendikkäitä ;)

      Ja hei, entäs ameriikan ihmemaan ruokavalio?! Siksi tuo suomalaisten kädettömyys olikin mulle aika yllätys. Luulin, että meillä jokainen osaa ruokaa laittaa.

      Poista
  3. Hauskaa nimipäivää !! *puspus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kiitos! Ukki sanoi aina aikoinaan: "Poor Markku ja pitkä kurkku."

      Poista