Virpase perkele

Täällä ollaan! En vieläkään ole heittänyt veiviäni, enkä ole minkään taudin murjoma. Hienoinen kiirus koko viikon, kaksi muutoskohdetta työn alla ja muutama muukin juttu pitävät tahtia yllä. Perjantai-iltana, after viikkosiivous istuin kyllä tässä koneella ja kirjuutinkin, mutta... Olin nauttinut asiaan kuuluvat siivousjuomat ja teksti oli niin levotonta, että katsoin parhaaksi deletoida sen. Sitä kuvittelee, että nyt tulee pätäkkää sanomaa, mutta ei siitä kukaan mitään selvää saa.  Sorgen siis, että on jäänyt postaukset väliin. Tämä taitaa olla pisin paussi kolmivuotisen bloggariurani aikana. Hei, Lemon Gay täytti keskiviikkona kokonaiset kolme vuotta! Sekin unohtui kiireen keskellä, anteeksi antamatonta. Kauhian nopeasti aika viheltää, ei meinaa perässä pysyä. Ajatella, jo kolme vuotta! Saavutus sinällään.

Köytetty vapaus

On rannalla pienoinen kahvila

Eilen vietettiin laatuaikaa perheen kera. Ei siis pyöritty huonekalu, maali ja tapettikaupoilla. Meillä oli vapaapäivä. Mentiin oikeesti tuonne rantaan, olin jopa suunnitellut, että otetaan eväät messiin. Luovuin ajatuksesta, sillä rannassa on pieni, ihana kahvila. Emmekä tietenkään voineet vastustaa kiusausta ja vedettiin grillikyrsät, kun ne niin houkuttelevasti nokkaan tuoksahti. Ai jai, kyllä mänt kiel perseeseen, niin oli makumaailma autenttinen. Ei me nyt pelkästään syöty, vaan käytiin ihan metsässä kävelemässä ja jäitä pitkin takas. Aurinko paistoi ja ihmisillä oli hyvä tahto. Juppekin tykkäs. Laatuaikaa toden totta.

Juppe kahvilassa nauttii

Illalla rakastin perhettä possunfileellä ja uunijuureksilla. Jälkkäriksi vedettiin Lidlin creme bruleet. Hyi, tätä en saisi sanoa ääneen. Ehtoinen emäntä ei koskaan, ei koskaan, käytä valmistuotteita vaan tekee aina kaiken itse. Alusta hamaan loppuun asti. Paskat, sen verran on ollut touhua, että jossakin on välillä oikaistava. Raippoja, ruoskaa tai vähintäänkin parin viikon siivousjuomaton rangaistus. Mikä emäntä, häpeäisit. Baithivei, ihan oli ookoo tämä einesjälkiruoka. Minä en sanonut tuota. Se oli joku muu mun sisällä.

Nöf nöf

On taas kova haloo tuosta, että homoille on saatava se kirkkonaiminen. Miks ihmeessä meistä luojan luomattomista yritetään väkisin tehdä heteron kaltaista? Homo on homo vaikka voissa paistaisi. Ymmärrän kyllä nämä juridiset perimisoikeudet, ynnä muut ikävät seuraamukset, jos toinen suhteessa ottaa ja lähtee tahi vallan heittää veivinsä. Silloin on hyvä, että selusta on turvattu. Mutta onko sinne kirkkoon nyt ihan pakko tunkee? Oliko Herralla silloin aikoinaan, kun tapahtui tämä luomiserhe, että mies rakastui mieheen ja nainen naiseen, tarkoituksena tehdä heistä lajitovereidensa kaltaisia? Tuskinpa, miksi siis ihminen käyt vasten Jumalaista tahtoa. Eikö se jo riittä, että se parisuhde saadaan rekistereihin merkittyä. Jos ajatellaan minunkin kehityskaarta homoseksuaalina, niin paljonkin ollaan tultu asiassa etiäpäin. Aikojen alussa, silloin kun olin nuori ja nätti, niin olin vielä mieleltäni sairas ihminen, tautiluokitelu homoksi ja vainottukin olin. Mikä on nyt homon ollessa? Hyvin on pullat uunissa meikeläisillä. Oikein on sokerikuorrutteista nisupullaa. Rusinoilla vallan!

Minulta usein kysytään olisinko halunnut lapsia? Vastaus on EN ja kyllä. Jos ajattelen elämääni ja sen kulkua, niin vasta nyt olisin kypsä ottamaan vastuun jostakin elävästä. Enkä ole edes osannut ajatella, että haluaisinko lapsia, haluaisinko, että minuus jatkuisi jossakin. En tiedä, mulla on sellainen tunne, että luoja on järjestänyt niin, että en ole tuntenut pakottavaa tarvetta sukuni jatkumiselle kauttani. En ole tuntenut mitään isällistä. Sitä en tiedä, johtuuko se siitä, että olen itse isäni hylkäämä vai mistä? On paljon homoja, jotka haluaa kipeästi jälkikasvua. Suotakoon se heille. Lapsukaiset ovat kyllä suloisia, silloin kun ne ovat. Aina eivät ole. Mutta totuuden nimissä, en yhtään tunne kateutta tahi kaipuuta, seuratessani ruuhkavuosissa taistelevien vanhempien elämää. Ei musta olisi siihen. Onko se itsekkyyttä, varmaan, mutta on se helvetinmoista hommaa. Olisi kiva, jos lapsia voisi saada tilauksesta. Jättäisin suosiolla muutama alkuvuoden pois ja sit kun ne alkaa ajatella itse ja heittäävät hyvää läppää, niin voisin laittaa tilauksen sisään. Mutta sillä ehdolla, että mulle ei vittuilla ja jos käy hankalaks, niin pieni lomautus vanhemmuudesta olisi oikeutettua.

Mulla on rairuohot kylvämättä, pajunvitsat koristelematta ja munat maalaamatta. Kovin on Martta marttailussaan vajonnut alas. Enkä kai mää kaikkee voi kiireelläkään selittää. Yleistä saamattomuutta ja laiskan bulskeutta tuo tuommoinen on. Kohta soi ovikello ja ne pikku noidat ovat oven takana vitsoineen. Taidanpa heittäytyä tohon käytävälle seljälleen ja rukoilen: " Antakee raippoja, antakee vitsoja. Ruoskikaa paha pois!" Hitto, eihän mulla oo niitä suklaamunia. Mitä mää annan palkkioks. Pakkasessa on vuoden vanhaa jäätelöö, se saa kelvata.