25.3.2013

Tapa se!

Tavakseni on näyttänyt kehkeytyvän herätä kello kuus. Siis lähes melkein piirulleen tasan kello kuus. Evri moorning ja kello kuus. Miks just kuus? Tietysti pitää olla onnellinen, että ei herää neljältä. Kiitos siitä, mutta voisi olla päivieni kannalta antoisampaa armahtaa vielä tunti tahi pari. Hei, nythän mää tajusin, miks se on just kello kuus!! Aurinko nousee silloin ja valaisee rinsessakammarini. Valo kadottaa pimeyden minussa ja sillä on henkeä nostattava vaikutus. Ukkorähjän perkele, ei vieläkään, useista pyynnöistä huolimatta, ole asentanut minulle pimennysverhoa. Nyt on otettava järeämmät aseet käyttöön. Loppuu ruokatarjoilu ja palvelu tässä mökissä, jos ei saada pirttiä pimeeks. Pimennysverho on ostettu jo viime suvelle, mutta akkunaan se ei ole selvinnyt. Perhepalaverin paikka siis. Minä en asenna, kun on asentaja perheessä.

Kylläpä viikendi hurahti. Ihan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tänään on poikkeuksellisesti duunipäivä, pääsiäinen sotkee ihmisen rutiinit. Hyi, en yhtään tykkää, kun mun rutiineja sorkitaan. Olen niin rutinoitunut ihminen. Eilinen päivä nousi ja sammui melkein saman tien. Olin duunaamassa muutoskohteeseen maalimallia. Sinne tulee erikoismaalauspintaa ja se on ensin kokeiltava, että tulee oikea sävymaailma. Asiakkaalle ei voi roiskia ihan mitä sattuu, on niin kuin hyvä tietää, mitä sinne pintaan laittaa. Himassa sillä ei niin väliä. Mut joo, siinä meni iipee. Sen jälkeen käytiin Ukkorähjän kans ulkoruokinnassa. Ihan oltiin oikeassa ravintolassa ja syötiin ruokaa, eikä hesen paskamättöö. Olen sillai alkukantainen, että tykkään syödä lihaa. Vedin sellaisen Manalan grillimixed villisikaa, kotkottia, veristä pihvii ja hyvää oli. Ihminen oli tyydytetty. Ukkorähjä paistoi vielä illalla niitä helvetin joulutorttujaan. Kyllä, niitä on jäljellä. Minä en syönyt, laihdutin.

Mä oon rekkamies...
Oih ja voih! Minnuu pelottaa, että tämä olkapää/käsi ei kestä sinne operatsiooniin asti. Koko käsi kipeytyy koko ajan enemmän ja eilen se suuttui ikävästi. Ei taho liikuttaa, niin tekee kipiää. Mulla on pelko perseessä, että jänne siellä, joka on nivelrikon runtelema, ottaa ja repiää. Yhtään ei voisi liikuttaa. Vetelin eilen tuhdin annoksen särkylääkettä ja sain nukuttua. Mutta heräsin yöllä unen läpi viiltävään kipuun asentoa vaihtaessa. Harmillista tässä on se, että kampaajan duunia on vaikea tehdä yhdellä kädellä. Voi herra, elä hylkää. Anna käden pelittää vielä pari kuukautta, sitten se saa puukkoa. Kiitos, sovittaisiinko niin? Jos jeesaat nyt, niin lupaan rakastaa sua niin vasta -kuin myötätuulessa. Ikuisesti olen sinun.

Tuo kello tikuttaa armottomasti. Arska on noussut ja on ihan hemmetin voimissaan. Tunnen kuinka se käy joka päiväistä taistoa talven kans. Nytkin uhkuu tuolla, täynnä testostereonii. On se äijä! Tapa se! Talvi meinaan, tapa se! Hyvä, hyvä! Huh, lähtiks tää päivä nyt liian kiihkeesti...

2 kommenttia:

  1. Hei Markku! Puffasimme juuri blogiasi Facebook-sivullamme. Muistakaahan kaikki blogin fanit lukea ihana juttu Markun upean värikkäästä kodista huhtikuun Kauniit Kodit -lehdestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei! Aivan mahtavaa! Arvaa vaan odotanko juttua? Kuvat näytti kyllä upeille ja kiitos teille, oli niiin kiva päivä :))

      Poista