Tunteettomat ajatukset ajatuksettomat tunteet

Tuijotan tätä valkoista näyttöä ja mietin mitä postaan. Tyhjä pää. Miten ihmisellä ei voi olla mitään ajatuksia. Kauhiaa, jos olenkin menettänyt kykyni ajatella? Elän loppuelämäni niin, että tyhjyys vain humisee päässäni. Välillä joku ajatuksen poikanen vain kolahtaa tyhjyydessä ja katoaa saman tien. Ihan kauhiaa. Olettekos ajatelleet, kumpiko se tuottaa ajatuksia. Onko se pää vai sielu? Syntyykö ajatus sielussa, mutta pää ottaa sen ja alkaa analysoida ja jalostaa sitä oivalliseksi tai pelkäksi ulosteeksi? Toisaalta, elämä voisi olla helppoa ilman ajatuksia. Pystyisi kyllä suoriutumaan joka päiväisistä askareista, ne eivät tarvitse ajatuksia. Onko niin, että ilman ajatuksia ei olisi tuskaa, ei onnen hippujakaan. Ei, en haluaisi elää ilman ajatuksia. Tästä tuli taas mieleen, että onko ajatukset sama asia kuin tunteet? Eihän ajatuksia voi olla ilman tunteita. Ääh, nyt meni jo liian vaikeeksi.

Näin viime yönä unta Londonista. Se oli hillittömän pitkä uni ja siihen liittyi vaikka mitä. Oli mies, jolla valui suusta kirkas kuola. Hän selitti sitä sillä, että tietyt, puhutut asiat saa kuolan valumaan. Outo. Istuin myös kahvilassa ( torttukaffella, ei bissee) joka oli lähellä jotakin koulua. Siellä tapahtui pommiräjähdys ja kahvilan pöytääni lensi multaa ja rakennuspölyä. Ryntäsimme katsomaan tapahtunutta ja koulun tilalla oli hirveä monttu, joka oli täynnä nuoria kuolleita. Ja niitä valui montun reunoilta koko ajan lisää. Minä valokuvasin tapahtunutta. Okei, seuraava kohtaus on se, kun katujen varsille ja katoille on kertynyt hirveästi ihmisiä kameroiden kanssa. Uusi Paavi on tullut vierailulle ja hän pörräsi sillä golfkärryllä ja heitteli kansalle armopaloja. Näin siis uuden Paavin livenä. Ihan kiva reissu, mut heräsin väsyneenä uuteen päivään. Mulla on ikävä lontoon ystävääni. Siitä varmaan unikin.

Teemalla tulee sellainen iskelmä-suomi ohjelma. Olen katsonut useita jaksoja. Se on hyvä ja nostalgiaa herättävä. Eilen oli mm. Danny-show käsittelyn alla. Siitä huomaa, että on jo ikäihmisiä, kun kaikkiin vanhoihin ja antiikkiin alkaa olla omakohtaisia kokemuksia. Kehuin Ukkorähjälle, että ensimmäinen live-konsertto oli kohdallani juuri kyseinen spektaakkeli. Kuopion työnkulmalla teini-iässä hystersoidumme oikein porukalla. Ajattelin, että tuota minäkin haluaisin tehdä, showta ja gougouta. En sit tehnyt, tein muuta. Niin oli vaikuttava kokemus, että sen muistaa vieläkin. Ei ihan turha jäpikkä tämä Dännykään. Sille tukalle voisi tehdä jotain. Miks hän ei tee? Lyhyt napakka leikkaus saisi näyttämään hänet mieheltä joka kulkee omia polkujaan. Vai onks tää nykyinen joku tupee, näyttää sille. Sori, Dänny.

Nyt täytyy valmistautua iltaan. On ensimmäisen kohteen palautuksen aika. Siis pitkä päivä edessä. Olkoon päiväni antoisa, kuin myös sinun henkesi.