18.3.2013

Erittäin hermostunut ja vaarallinen

Mun työhuone alkaa näyttää suunnittelijan huoneelle. Kankaita, tapettimalleja, maalimalleja ja kaiken maailman paperia, sekä kansioo. Ja kaikki on hukassa koko ajan. Kun ei ole selkeää järjestystä, niin asioilla on tapana hukkua. Mun pitää saada työhuone tai tänne kunnon säilytysjärjestelmät. Olen paiskinut töitä himassa ja se onkin aika jännä fiilis. Nyt vielä jännä, mutta jos tämä jatkuu näin, että teen duunia ns. vapaa-ajallani, niin siitä voi hyvin äkkiä jänneys olla kaukana. Nythän se on vielä uutta ja ihmeellistä, mutta pitäähän ihmisellä olla selkeästi aika, milloin tehdään duunii ja milloin levätään.

Toinen asia mihin on tultava muutos, on ehdottomasti se, että mulla on oma auto käytössä. Nyt olen Ukkorähjän kyydistä riippuvainen, eikä se tietenkään ole kummallekaan mukavaa, kun viikonloput menee pyöriessä mun duunijuttuja etsien. Niin kuin minä sitä rakastankin, niin ei se välttämättä toiselle ole kovin kivaa. Tässä on oma vaikeutensa. Mistä tiedän onko näitä duuneja niin, että oikeasti se auto on tarpeellinen. Jos hommia on yksi keissi kuussa, niin siihen ajelen vielä pirssillä. Enkä ole erityisen autoileva ihminen. En tykkää. Nuorena jannuna, kävin inssiajonkin kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla katsastusinsinjööri kirjoitti papereihin: Erittäin hermostunut ja vaarallinen liikenteelle. Niin, että näillä mennään... Eli seuraavaksi ostoslistalla on työhuone ja oma auto. Ei oo halapaa hommaa tämä suunnittelijan työ.

Onneks tänään on veepee. Saan suunnitelman tehtyä valmiiksi. Mullahan on sellainen luonnevika, että hermostun tekemättömistä duuneista. Hyvä vai huono asia? Saan asioita aikaiseksi, mutta samalla hermoilen, enkä saa nukuttua. Poissa silmistä, poissa mielestä. Se on kyllä taivahan tosi.

En ole päässyt avantoon kohta pariin viikkoon. Alan kohta hyppiä seinille. Ai kun inha, ihroistani jää rasvajälkiä tapettiin. Täytyy pukeutua, ennen kuin alan viskoutua pitkin seiniä. Mulla on tunne, että flunssapöpö vaanii sisuksissani ja odottaa uutta iskua. Antibioottikuuri pitää sitä heikkona, mutta sekin loppuu huomenna. Tuleeko isku, kurkku on karhea ja olotilassa on lievää väsymistä. Voi olla, että sekin johtuu kylmän syleilyn puutteesta. Mut en uskalla avantoilee vielä, pöh. Tylsää.

Kauheen asiallinen postaus. Mut mun mielikuvitus on käsillä olevassa duunissa. Se jalostuu ja enkä malta nyt runoilla. Alan kasaamaan sitä, päästän luovuuteni valoilleen ja sit se on redi. Näin teen. Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle. Aurinko paistaa, mutta pakkanen panee. Mee pois pakkasukko, tule neiti kevät, kiitos!


4 kommenttia:

  1. Erittäin hermostunut ja vaarallinen :D :D
    Ihan paras! On siinä inssiparka ollut itsekin hermona..

    Asia on just sitä asiaa, mikä on itsellekin ajankohtainen. Mies on jo hermostunut mun tapettimelleihin, vaikka niitä on vasta yks iso säkillinen, jota kuskaan nurkasta toiseen kun ei ole suunnittelijalle sijaa majatalossa täälläkään..

    Näen jo sut sieluni silmin ajelemassa sellasella sitruunankeltaisella pikkuruisella autolla, jossa on firman logo kyljessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sen kuin eilisen, meinasin yrjötä inssin syliin. Vika kerralla päätin, et jos nyt ei mee läpi, niin saa kortti olla.

      On saanut huomata, että hylly ja laskutilaa tarvittaisiin reippaasti. Nyt on jo lattiapinta-alakin käytössä.

      Ukkorähjä katselee mulle autoja innoissaan :) Joo, logo laitetaan ehtoittomasti.

      Poista
  2. Heh, halvemmaks ja turvallisemmaks tulee kyllä taxi;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ainakin toistaiseksi :) Enhän mää saa autoa parkkiin ellei ole tyhjät parkkipaikat. Noh, Ukkorähjä saa pitää pienen autokoulun ennen paanalle lähtöä.

      Poista