Sarvikuonon vaginamonologi

Mites aloittaisin tän silleen iloisesti, että ette huomaa otsaani kasvanutta uloketta, jota miehen elimeksikin kutsutaan. Yrittäisin olla häpihäpitsoitsoi, mutta taitaa silti vetää aika tummaksi. Tauti painuu alas ja keuhkoputket huutaa hoosiannaa. Miksi flunssassa on järkky väsy, mutta ei kuitenkaan nuku määräänsä enempää? Eikä edes jaksa lukea, ei neuloa, ei virkata, ei katsoa töllöä. Makaa vaan jaksamatta mitään. Viriilin energiatason omaavalle ihmiselle tämä on suuri kärsimys. Helvetin suuri. Jos jotakin positiivista, niin onneksi sairastuin vasten viikonloppua. Ei tarvinnut perua muita kun eiliset asiakkaat.

Onko täällä räkäisessä päässä mitään ajatuksia? Limalla kuorrutettua elämisen alkujuurta, sellaista fiksua ja syvällistä? Haloo, ei taida kauhiast paljon tapahtua. Se on kyllä totta, että räkä pehmentää pään. Naapurin alkkis iiihana muija vetää jotakin monologia. Liekkö vagina vai joku muu? Seinä välillämme on onnettoman äänieristämätön. Minusta tuo on normaalia puhetta, ei mitään känni älämölöä. Taukoamatta kuitenkin pälättää. Sille ukollekohan se pamlaa? Vai juoruaako puhelimessa? Kauheesti sillä on asiaa. Pitäisikö laittaa juomalasi seinää vasten ja kuunnella? Siitähän saisin oivaa matskua tänne näin. Juopponaapurin päiväkirja. Ei kehtaa, ei viiti. Höpisköön hömelö. Kyllähän minäkin höpisen itsekseni. Aika paljonkin. Olen jopa huomannut, että teen sitä myös ihmisten ilmoilla. Varsinkin, jos etsin jossakin sekatavaramyymälässä jotakin tuotetta, niin ääneen kyselen, missä mahdat olla sahramini, minne katosit kurkkuma?

Apua! Sarvikuono kylpyhuoneessani.

Ukkorähjä hoiti pikku potilasta esimerkillisesti. Hän kävi kaupassa, laittoi evästä, ruokki koiran ja teki tämän kaiken lähes mukisematta. Tuntui oudolle olla passattavana. Ehkä otin siitä salaa kaiken hyödyn irti. Tasaisin väliajoin uikutin surkeena tehostaakseni palvelun laatua ja tarpeellisuutta. Sen verran oli pakko touhuun puuttua, että kävin laittamassa uunin päälle lämpöisille voileiville. Mulla oli kiljuva nälkä, eikä hänellä ole oikein tuo kyökkitaimaus hallussaan. Hän on niitä miehiä, joka tekee yhden asian kerrallaan, kun samaan aikaan voisi valmistaa kahta, kolmea, jopa neljää annosta. Olin esittänyt toiveen pirtelöstä jälkiruokana, mutta siihen hän ei enää kyennyt. Yhteistuumin sovittiin, että jätetään se huomiselle. En voinut olla niin raaka ja vaatia vielä sitä. Olin kyllä tyydytetty. Makasin vain, söin, haisin, aivastin ja sairastin. Että ihminen voi olla surkea. Taidan jatkaa samalla linjalla koko viikonlopun. Mullehan tuo kaikki on ihan normi keissi. Ukkorähjä makaa lattialla ja mä serviseeraan.

Nyt kun tämä on tämmöistä sairaskertomusta niin annan tulla samalla kaikki. Eilen soittivat olkapää operaatiosta. Kyselivät kaikenmoista ja minä vastailin. Olin syvästi järkyttynyt sairausloman pituudesta! Ortopedi Töölössä kertoi sen olevan kolme viikkoa. Hoitsu sanoi, että kannattaa varautua pitkään toipumisaikaan. Vähintään kuusi viikkoa, tapahtumakohtaisesti jopa kaksi kuukautta! Voe herra mun varjele! Mikä onkaan paikkansa pitävyys? Voiko töihin mennä vaikka olkapää olisi pikkasen kipeä, uskaltaako sillä tehdä vai mennäänkö ojasta allikkoon? Kaksi kuukautta, se on konkurssi! Joudun köyhäin taloon. Eikä siinä kaikki. Kuinka käy kesäloman? Tuntuisi aika kurjalle, jos ei voisi pitää yhtään kesälomaa. Nyt meni kyllä herne nenuun ja pahasti. Mut hei, nyt pitää ottaa asennetta. Mä en ole kuoleman sairas, voisi elämässä olla pahempaakin. Näillä mennään, en mie kauhian korkeelta tipu, jos asunto menee alta ja joudun sossun luukulle. Kyllä tämä vaatii ankaraa pohdintaa ja asennemuutosta. Hiukka hirvittää. Eikä ihan vähä.

Ei kai se auta muuta kuin vetää vaakaan vain. Menkää te ne niissä riemun kirjavissa toppa-asuissa ulkoilemaan ja nauttikaa auringosta. Menkää shoppaamaan ne unelman kevyet kesäverhot ja samalla ostatte kodin täyteen tulppaaneja. Iltapäivällä laitatte paahtopaistin uuniin ja korkkaatte vuosikertaviinin. Illalla tulee vieraita ja nautitte aterian päälle ihania juustoja. Menkää ja tehkää hyvin! Minä tukehdun omaan räkääni ja tänäänkään en mene suihkuun. Mä makaan vaan. Makaan vaan... Makaan.