Kiva kiitos hyvä hei!

Hiljaista. On hyvin hiljaista. Se tässä pääsiäisessä onkin niin outoa, kun joka puolella on äänettömyys. Ennen vanhaan, silloin kauan sitten, kun minä olin nuori ja verevä, niin pääsiäisenä oli ravitsemusliikkeissä tanssiminenkin kielletty. Onkohan nykyään? Turhaa jeesustelua, sanon minä.

Täällä ollaan menty hyvin perinteitä vaalien. Torstaina tein vähän perusteellisemman siivouksen. Olikin ihanaa antaa rätin heilua raivokkaasti. Lopputulos oli niin tyydyttävä, että se oli kuin sarjatuli pieniä orgastisia purkauksia. Juu, juu, kyllä siinä vähän samalla kuplin ja olin siksikin ihan fiilareis. Ensin olin jotenkin daun. Pitäisikö ihmisen olla jossain laskettelukeskuksessa, bahamalla tai vähintäänkin uittamassa läskejään kylpylän aalloissa? Tunsinko hetken tylsyyttä ja sosiaalisen elämän örvellys tarvetta? Tunne kesti vain sen hetken ja tajusin, että en kaipaa mitään tuosta. Onneni ja iloni ei ole siitä kiinni. Hyvin, hyvin tyytyväisenä jatkoin Tolun imppaamista ja lattian jynssäämistä. Eikä mulla ollut mittään hättää. Nautin.

Päkä matkalla lämpöön

Pitkänä perjantaina pidettiin porukalla lammaspeijaiset. Ne olikin oikein kivat juhlat. Ei olla tavattu ystävättäreni kans muutamaan kuukauteen, mutta meillä juttu jatkuu sujuvasti aina siitä, mihin  edellisellä kerralla jäätiin. Ollaan silleen läheiset ihmiset, luodut toisilleen. Päkä oli hyvää. Kaveriksi tein valkosipuliperunoita ja alkuruokana se ihana sienikeitto. Mämmiäkin vedettiin. Tarjoilin sen hiukka poiketen. Kuutioin appelsiinii, raastoin sen kuorta ja sotkin ne vaahdotettuun vaniljavaahtoon. Noh, söihän tuota, mutta aika tanakkaa tavaraa se mämmi on. En niin hirveesti pidä.

Ääntä kohti!

Lauantaina käytiin Vepsäläisen päämyymälässä. Mikä ilotulitus! Siellähän on ihan kaikkee ja enemmänkin. Jos olisi pätäkkää, niin uusiksi menisi kaikki huonekalut. Etsin asiakkaalle sohvaa ja paria nojatuolia. Huh, meni vaikeeks. Mut onneks asiakas tekee päätöksen, minä annan suositukset. Olisi ihanaa olla duunissa tuon kaiken kauneuden keskellä. Vaikka kesäapulaiseksi. Oppisi tuntemaan kaikki kalut, enhän mie vielä tiedä edes kaikkia klassikoita.

Eilinen päivä meni muuten ihan tuskissa. Niskapaska aloitti oireilun. Se onkin ollut suht rauhallinen, mutta eilen potkas ja lujaa. Veti aika hiljaseks. Siellä siis rappeuma ajoittain painaa hermojuurta ja siitä se tuska. Jos joku on joskus kokenut hermokipua, niin voi ymmärtää mistä puhun. Vedin panacodia ja yritin olla liikkumatta. Mua alkoi jo oikeesti hiukka huvittaa. Olkapää tuska, siihen yhdistetty niskapaska, sekä uusi tulokas lonkkakipu. Hei hoi hallelujaa! Itkin vaikka jo nauratti. En sit tiiä, olen käynyt pari kertaa avannossa ja voiko se kylmä kyyti aiheuttaa tämän. Ai dont nou, pitääkö mun luopua rakkaimmastani, kaameeta. Olin niin poikki, että painuin nukkumaan puoli kymmenen. Heräsin aamulla tunnustelleen, niskapaska nyt rauha, mutta pelottaa, milloin se alkaa. Voi tätä elämän kurjuutta!

Kelloja on taas sorkittu. Tyhmää. Hirvee duuni laittaa kaikki aikaraudat ajalleen. Noita digitaalisia en edes osaa asentaa. En jaksa lukea käyttöohjeita. Ja jos alan niitä sörkkimään, niin sekaisinhan ne vain menee. Sit on sekaisin emäntä ja kellot. Se on jo ihan liikaa. Tänään on hyvä päivä ulkoilulle, duuniakin pitäisi tehdä ja mitä vielä? Paistaa maksapihvit. Tässähän tää...