Jurpun jurpun

Luojan kiitos tää pässiäinen alkaa olla ohi. Päästään taas arjen pyöritykseen. Tämä päivä ei ole kyllä ollut joutilas, olen tehnyt ihan kiitettävästi duunia. Muutoskohde on hautunut mielessä ja jännästi alkaa palikat loksahdella kohdilleen. Voi vitsi, tulee hieno olohuone, jos kaikki mun ideat menee läpi. Sehän tässä suunnittelijan duunis on niin vänkää, että et yhtään voi tietää, ostaako asiakas sun mielestä mahtavan idean.  Enihau, uniikki juttua on tulossa, ja jos saan sen läpi ja toteutettua, niin kuin "sieluni silmin" näen, niin vot sie!

Mitäs mainittavaa olisi tapahtunut? Ei mitään. Ylen on syöty ja nyt on paksu olo. Mutta tuolla pannukakku odottaa ja mansikkahilloo on pakko saada. Syö possu, syö. Huomenna sit laihdutetaan. Tää pääsiäinen oli kyllä aika tuskallinen. Siksikin hiukka ahistaa. Tarkoitan noin niin kuin fyysisellä tasolla. Ja arvatkaa mitä? Nyt toi oikea olkapääkin alkaa oireilee. Huh, huh, mihinkähän tää johtaa? Onks se kipee vain siks, että vasenta on niin vammainen käyttää ja kipu tulee ylirasituksesta. En mie tiiä. Mut nyt siis kuitenkin joku tolkku, että pääsen huomenna duuniin. Olisin vetänyt ranteet auki, jos tämä tyhjyys olisi jatkunut.

Kai mun pitäisi tehdä joku saatanan elämäntapa muutos. Niin just. Ruokavalio uusiks ja ituja puremaan. Alkkomahooli pois ja röökiä ei saisi polttaa. Totta toinen puoli, mutta mitä jää? Kyllä elämässä pitää olla nautintoo. Joo, joo, tiedän, että nauttia voi muutenkin, mutta minkäs teet, kun spaddu maistuu ja kuplatkin silloin tällöin. Teinhän mä sen The Muutoksen tossa pari vuotta sitten. Olin niin tohkeissani ja täälläkin sitä mainostelin. Mullahan kaikki menee aina hiukka överiks. Ai miten niin mustavalkoinen?
Silloin panin valiot uusiksi, jätin röökin ja hotjoogasin. Olin ihan saatanan hyvä ihminen, eikä mua kukaan kestänyt. Palkitsin itseni joogaretriitillä Thailandias. Olihan se magee mesta, mut ei todellakaan mun juttuni. Tiesin kyllä lähteissä, että paikka on orgaanisen, elävän ruuan puhdistautumis -ja joogakeskus. Pari päivää mä jaksoin vetää niitä helvetin pahan makuisia pirtelöitä. Olin ajatellut, että kai mää nyt altaalla voin silloin tällöin olusen iltapäivällä joogan välissä ottaa. Eihän siellä ollut edes kokista, kahvista puhumattakaan!  Aamiainenkin oli niin paha, että piti lähteä vähän matkan päässä olevan pitseriaan vetää joku lätty naamaan, kun alkoi viherpöperöt niin tökkiä. Tästähän seurasi sitten se, että eräänä kauniina iltapäivänä otin pirssin perseen alle ja pyyhkäsin rantabailumestoille. Olin silloin ollut röökaamatta puolivuotta ja arvanette, kuinka siinä sitten kävi. Kylmää kaljaa ja röökiä oli pakko saada. Niin hilluin ( nautin) sen illan kylillä ja aamulla viiden aikaa, ympäri päissään täräytin joogharetriitin pihalle. Siellä jo jotkut unnukat veti asanoita parvekkeella ja mä olin ihan tilulilulei. Seuraavan päivänä käppäilin hyvin hiljaa altaalle ja musta tuntui, että vanha viina haisi kilometrin päähän. Silleen ikävästi tuijottivat. Eikä siinä mitä, seuraavan aamuna pakkasin kamat ja jätin puhdistautumiset. Vuokrasin mestoilta ihan hillittömän bungalovin ja nautin lomasta. Joo, röökiä ja bissee, mut ihan maltilla ( puolustelee hän.) Mut loppuviimeks reissu oli ihan nasta, vaikka olinkin jo ensimmäisen viikon jälkeen tulossa takas himaan. Ja lomaa oli kuitenkin kolme viikkoa. Noh, aina ei mee putkeen.

Mut joo, toi rööki tappaa mut ja on varmasti yksi syy kipuiluun. Hei, ja kaikki keinot lopettamiseksi on todellakin kokeiltu. Aika moni mun ystävä on lopettanut viime aikoina ja mainostavat, että se onnistuu, kun se tapahtuu korvien välissä. Missähän välissä mulla tapahtuu ja mitä, kun se on niin vaikiaa? Ei varmaan siis missään. Sen toki jo ymmärrän, että lopettaminen ei onnistu negaation kautta. Höh, heti alkoi tekee mieli, kun annoin ajatuksenkin asialle. No mut joo, oon tästä jauhanut aikaisemminkin, enkä vain ymmärrä miks mie oon tämmöinen luuseri vakavan asian edessä. Perseelle pitäisi potkia, ja oikein kunnolla. Auts!

Miten tuolta töllöstäkään ei nykyään tule mitään katsomisen arvoista? Joutaisi jorpakkoon koko ruutu. On siinä tietysti se hyvä puoli, että jää aikaa muuhun. Ai mihin muuhun? Mä haluun maata sohvalla ja möllää töllöö. Se ralaksoi, kun on päivän touhunnut. Ainahan voisi lähteä pirteästi lenkkeilee. Just joo, tuollahan tappasi ittensä. Niin on liukasta. Koiranpaskoista en sano mitään, se on niin laastsiison valituksen aihe. Hei, ihanaista Kevättä kaikille! Kyl se tulee. Tuleehan se? Sekin mua jurppii.