Herra mun vereni ja silleen

Ei sit uni jaksanut kantaa ihmisiks. Havahduttuani tähän todellisuuteen, tunsin oitis, että nyt noustaan valvomaan. Enkä voi selittää tätä auringonpaisteella rinsessakammariini, eihän se tähän aikaan paista. Niin kuin ei paistanut eilenkään kello viis. Nytkö se taas alkaa? Painajainen Merikorttitiellä. Voe perse! Mä voin olla syömättä, mä voin olla juomatta, mä voin olla naimatta, mutta nukkumatta ihmisestä tulee haamu. Onneton raato.

Mulle kaikelle pitää olla selitys. Miks Jeppe juo, miks Martta valvoo? Lopetin reilu viikko sitten sen kipukynnystä nostavan lääkkeen. Ajattelin sen olevan turha, enkä niin hirveen mielelläni popsi pilsui. Ne ovat vasten ihmisen luontaista elintilaa. Onko nyt näin, että tämä "turha" lääke, auttoi minut nukkumaan, eikä se ollutkaan se melatoniini, jota sain unettomuuteen. Nappien vaikutus, aloittaessa ja lopettaessa, ei tapahdu hetkessä. Siksi on vaikea ymmärtää mikä johtuu mistäkin, mikä on syy ja seuraus. Juuri tämän takia inhoan kaikkea kemikaali shittiä. Onko nyt siis näin, että olen jäänyt koukkuun tähän kipukynnystä nostavaan lääkitykseen? Eli ilman sitä en nuku, ja näköjään ilman sitä olkapäätä sattuu. Just joo, pääsiäinen menee katkolla. Nouvei, mä otan vähä kuplaa. Kupla auttaa joka vaivaan.

Kissat itkevät kujilla

Nyt mulle on tullut hätä käteen. Pashat on vääntämättä, munatkin maalaamatta ja ei kai se ristus tällä menolla pääse taivaisiin. Emäntä minussa nostaa epätoivoisesti päätään. Hätäpäissäni soitin Ukkorähjälle duunista ja pakotin sen karitsa ostoksille. Olin itse myöhään töissä ja ajattelin, että me jäädään ilman lammasta, päääähhäää. Ukkorähjä teki taiten, mutta lieneekö hänenkin latva jo lahoamassa? Pyysin myös samalla, että toisi iltapalatarvikkeita. Keitetään teet ja laitetaan voitskarii. Ei, en kuulemma ollut sanonut. Olin pyytänyt vaan sitä helvetin lammasta. Voi tsiisus, minä varmana siitä, että sanoin ja hän väittää etten. En jaksanut tapella, myöntelin vain. Laho mikä laho.

Olen alkanut litkiä vettä. Meistä jokainen tietää, että elääkseen ihminen tarvitsee nesteitä. Olen aina ajatellut, että juon kyllä tarpeeksi. Mutta juonko sittenkään? Olen nostanut keittiön tasolle puolentoista litran vesipuollon ja siitäpä hörppään joka väliin. Kyllä siinä kuulkaa on juominen. Ja ymmärsinkin, että en sittenkään taida juoda riittävästi. Lasi silloin, lasi tällöin, ei kata riittävää tarvetta. Tästä on taas seurannut se, että meinaa duunimatkalla tulla plöröt pöksyyn. Ihan totta. Vaikka kuinka käyn lähtiessä piipillä, niin jo metroasemalla on karmee hätä. Vai onks mulla se surullisen kuuluisa yliaktiivinen rakko? Ei, tämä ei ole naurun asia. Viimeistään kaisaniemen päässä on päästävä piippaamaan. Ja kiireellä juoksen toilettiin. Hyvähän se on, että elimistö puhdistuu, mutta ikävä on tuommoinen hätätilanne. Ei kai se muu auta, tenat on pöksyyn pantava. Tähän on tultu. Just joo. Senkin tenapöksy.

Ota minut, sido minut

Onks kiva, kun on Pässiäinen tulossa? Olen jo aikaisemminkin todennut, että tää ei oo se mun feivoritti juhla. Jussi on paras ja sit varmaan joulu. Niin ja vappu on kiva. Saa munkkia ja simaa. Uusivuosi on kans hiukka pakkopullaa. Näinkin syvästi uskonnollisena ihmisenä, tämä ristuksen kärsimys tulee liikaa mun iholle. Vaikka hää kärsi meitsin puolesta, niin musta se tuntuu jotenkin ahistavalle. Ihan kuin pääsiäisenä minunkin tulisi kärsiä. Kenen puolesta siis kärsin? En nyt ala tässä jeesustelee, otetaan vana ihan rennosti. Pääsiäisyön messut on mageita. Voisin istua kirkossa vaikka koko yön. Se paatos ja kärsimyksen määrä on jollakin tapaa armahtava. Harmillisesti Ukkorähjä ei oo kirkon miehii, sillä ei oo syntiä harteillaan. Minä taas tunnen luontaista veto herran huoneisiin ja yritänkin aina käännyttää Ukkorähjää kanssani kirkkoon hurmioitumaan. Ei se enää nykyään lähe. Yksin saan taivaltaa tieni kolkatalle, pah. Herra mun vereni ja silleen...

Mocca on kylmentynyt kupissani, eikä tähän lärviin enää kylmä kahvi kaunista. Päivä on valoitettu, mutta silmäluomissani painaa raskas hiekka. Laitan ne tenat pöksyyn ja painun vielä höyhenille. Ehkäpä uni armahtaa ja herra tulee. Hei, oikein armoitettua PÄÄSIÄISTÄ jokaiselle! Olkaa ihan mämminä!