Verta, hikeä ja vihreää ruohoa

Nyt mulla ei oo mitään asiaa. Ei niin mitään. Mutta nyt on aikaa ja nukuttuani tyydytetysti, en jaksa vetelehtiä sängyssäkään. Olen ajallisesti avoin ja tässä istun enkä muuta voi. Näpynäpy.

Aika. Mitä se oikein on? Jos alat miettiä aikakäsitystäsi, niin saat huomata, että sitä on hyvinkin erilaista. Otetaan esimerkiksi minä ja Ukkorähjä. Ukkorähjän kohta tarkoittaa 1-2 tunnin kuluttua. Minun kohta on 5-10 minuuttia. Vei oman aikansa, että opin tuon. Ihan oikeesti, jos ollaan sovittu, että tavataan kohta, niin yleensä minä kerkeän siinä ajassa siivota, kastella kukat, maksaa laskut, paistaa kilon silakoita ja laittaa itseni lähtökuntoon. Sekin on outoa, että laskemme ajan määritteen erilailla. Jos meidän on mentävä jonnekin tiettyyn aikaan, niin minun matka sinne kestää puolesta tunnista tuntiin enemmän kuin Ukkorähjällä. Jos menemme hänen aikataululla, niin olemme takuuvarmasti myöhässä. Minä olen aina etuajassa. Puhumattakaan yleensä lähtemisestä. Jos sanon hänelle, että nyt lähdetään, niin ei missään nimessä kannata alkaa vielä silloin pukeutua ulkotamineisiin. Saat töröttää topat päällä ainakin sen puolisen tuntia ja odottaa. Ja odottaa. Ja hiki virtaa. Ja hermot menee. Eihän siinä mitä. Jos olemme taivaltaneet yhdessä lähes viisitoista kesää, niin ainakin viisi vuotta siitä on kulunut tähän odottamiseen. Mutta nyt olen oppinut laskemaan Ukkorähjän ajanlaskua ja näin saanut sen soviteltua paremmin yhteisiin aikatauluihin. Taitolaji.

Sain fyssäriltä lainaksi rentoutus ceedeen. Sen nimi on Kun aika antaa periksi. Tuossapa iltana muutamana sitä kuuntelin, mutta... En oikein päässyt ineen. Siinä on kauniita mielikuvia, liplattavaa musaa ja aika niin kuin pysähtyy. Mun keskittymistä haittasi tekstin yliampuvuus ja mua alkoi lähinnä naurattaa. Ja jostakin kumman syystä tunsin myös eroottista värinää punteissa. Makasin siis tuossa olohuoneen lattialla, nauroin ja olin eroottisesti latautunut. Se ei rentouttanut. Vai mitäpä sanotte tästä:
"Perhonen ajassa liitäen kevyesti. Hetkessä se kohoaa lämpöisen tuulen ystävänä keveillä, värikkäillä siivillään. Vakava askel kopisee ja kaikuu menneisyyttä ( onks mulla kätketty kenkäfetissi?) Tuhlattuja hetkiä, saavuttamattomia maailmoita. Perhonen lentää lämmön hyväilyssä, lävistäen askelten kopinan jne. jne." Mulla on itsellä kaksikin relaamisen tarkoitettua äänitettä. Olen kaivanut ne esiin ja niillä itseäni vahvistan. Joku taika niissä on. Aika häviää, minä katoan. On vain se rentoutumisen syvä hetki. Päivittäin kuuntelen. Olen ihan helvetin rento.

Mistähän johtuu, että hikoilen nykyään? Eikä tämä ole mitään orvokille tuoksahtavaa tupsahdusta vaan ihan oikeeta, pistävää äijä hikeä. Nytkin kainalot valuu märkänä. Voiks mulla olla jo vaihdevuodet? Ei, ei nämä ole kuumia aaltoja, mulla on aina snadisti kuuma. Voiko se johtua siitä, että nyt kun olen ulkopuolella hajuttoman yhteiskunnan, enkä käytä kainaloissani minkään valtakunnan antiperspiranttia, niin todellinen hajuni tulee esille. Ihanaa, mä h a i s e n niin äijälle. Mä oon niin äijä. Oikee körmy.

Katsottiin eilen tallenuksesta Schdlerin lista. Siitä on vuosia, kun olen sen nähnyt, enkä oikein muistanutkaan kaikkea. On se hyvä raina. Järkyttävä. Ahdistavakin. Kohdatessani tätä vainon muistelua, muodossa missä tahansa, olen joka kerta ihmeissäni siitä, että kuinka kaikki tuo pääsi tapahtumaan. Se on vain niin käsittämätöntä. Olen joskus käynyt Buchenwaldin keskitysleirillä saksassa. Se on yksi elämäni järkyttävimmistä muistoista. Se oli leiri missä tuhottiin myös homoseksuaaleja. Ja siellä kuoli myös kaksi suomalaista. Muistan ajatelleeni, että jos olisin elänyt tuolloin, olisin saattanut olla yksi heistä. Ei, ei voi pieni ihminen ymmärtää elämän julmuutta. Tälläkin hetkellä,  jossakin päin maailmaa tapahtuu tämmöisiä hirveyksiä. Oi, miks ihminen on niin julma?

Nyt olisi paikallaan joku kevyt läppä tähän loppuun. En mie keksi, mutta pieni runoileva lehmä vois...

Kun aika pysähtyy on elämä tässä.
Ruoho on vihreämpää tuolla mutta siellä saattaisin kuolla.
Kärpäset lentävät kakkaan niille se on tuoksu rakkaan.
Aurinko laskee länteen
menen uimaan läheiseen lampeen.
Hyväkö tässä
kaikki on.
Lypsä jo rakkain.
Yö kohta saapuu.