Selvästi sisäsiisti

Sataa vettä. On satanut jo kaksi vai kolme päivää. Talitintti tiittaa pihapuussa ja on plussa-asteita. Ajatelkaa, kuin  mukavaa olisi, jos heti tammikuussa tulisi kevät. Talvi olisi nyt sit tässä ja alkaisi kevään odotus. Helmikuussa ei olisi enää lunta ja maaliskuussa jo nurmi viheriöis. Ehkä se menee tähän. Joku päivä. Kukaties. Mualimanlopun meininki vai mikä lie kaasuhuoneilmiö.

Vuosikin otti ja vaihtui. Nyt pitäisi tuntea nuorekasta toimintatarmoa ja pää on täynnä toinen toistaan seksikkäämpiä suunnitelmia. Jaa, suunnitelmissa olisi lähinnä laittaa pyykkikone pyörimään. Mutta mukavasti vaihtui vuosi. Hyvässä seurassa, hiukkasen tillintallin. Vähempikin olisi riittänyt. Mutta ei ollut toimintakykyä estävää kaameeta kankkusta. Siitä olin häpi. Syötiin hyvin tai miten sen nyt ottaa. Martalle ei oikein ruoka maistunut. Joku outo vaivaa ruokahaluani, ei vaan maistu ja välillä taas maistuu. Liittyneekö lääkitykseen mutta asiaa pitää tietysti tarkkailla. Niin kauan, kun pysyn tolpillani, asia on ihan fine. Jos tässä vaikka muutama kilo tippuu, niin en laita pahakseni. Saunoin pahan pois, ihan kuulkaa tein lauteilla mielikuvaharjoituksia ja löin pirulle löylyä niin, että meinas perskarvat kärähtää. Tinat jäi siinä hössäkässä valamatta, muistettiin vasta aamulla. Humalatilalla ei ollut osuutta asiaan. Katsottiin ilotulitus kallion kattojen yllä, mutta minä näin vain sen kymmenen miljoonaa, mikä lensi taivaalle. Voitteko kuvitella, tänäkin vuonna suomalaiset käytti siis kymmenen miljoonaa ilotulitteisiin!? Järkyttävää! Olisi ees yksi miljoona ohjattu Martan henkilökohtaiselle tilille.

Olettekos muuten käyneet ulkoilemassa? Tarkoitan nyt lähinnä tämmöistä kuntoliikuntaan liittyvää kehon huollollista tepastelua? Hah, se on vasta mielenkiintoista. Kävin eilen ja en oikein tiennyt, kävelinkö vaiko luistelinko? Normaalisti tunnin mittaiseen lenkkiin meni kaksi tuntia ja nyt on joka paikka kipeä. Kadut olivat autiot ja jos joku tuli vastaan, niin pakko oli kelistä joku kommentti vaihtaa. Jännä kuinka poikkeustilanne saa aikaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja aukaisee mykän suomalaisen kielikannat. Kokemus oli eksoottinen ja nyt mietinkin, viitsiikö lähteä luistelee tonne vesisateeseen. Tai niin no joo, mun on pakko päästä ulos. Muuten leviää nuppi. On saatava päivittäinen happiannos tai muuten tulee myrkky. Pitäiskö hakee sukset kellarista, niillä olisi näppärä sivakoida.

Ai niin, olenko jo maininnut, että olen t i p a t o m a l l a?! Ei tipan tippaa tänä päivänä. Höpsis, tuohan oli vitsi vain. Tarkoitan tietenkin koko tammikuuta. Ukkorähjä taputtaa turpeita näppejään, eikä usko, että juoppo rouvansa pystyy tähän. En ole koskaan ollut tipattomalla tammikuulla. Holittomasti olen ollut useitakin viikkoja useinkin, mutta että tämä perinteinen. Ajattelin, että tämä tämmöinen mielenhäiriö voisi olla nyt paikallaan. Ja niin juoppo en ole, että tuntisin luopumisen tuskaa. Päinvastoin. Koen enemmän saavani kuin luopuvani. Voihan se olla, että seuraavan viikkosiivouksen yhteydessä tunnen ylitsepääsemätöntä halua tarttua siihen oluttölkkiin. Selvinpäin siivoaminen on tylsää. Mutta selvänä olet symppis, väittää valtakunta. Selvänä Martta on kiree käppänä. Ehkäpä se tästä... Jee, jee.