Kaikki ei koske, osa vain sattuu.

Se olisi vuoden viimeinen päivä. Pitäiskö tuntea jotakin erityistä? Ennustaako tulevaa, mutta olen jotenkin töttöröö. Ihan kuin en olisi pinnalla. Olen usvassa, paksussa pehmeässä pumpulissa. Paskat, lääketokkurassa täällä talluroin. Vie hetken ja litran mokkoo aamuisin, että olen taas pinnalla. Ugh!

Kävin eilen duunissa. Aukaisin oven, astuin sisään ja samalla astumalla ikävän tunne tuoksuineen pamahti tajuntaani. Ihminen on sosiaalinen eläin. Tämä on ristiriitainen tunne. Kaipaan sitä äksöniä ympärilleni mutta hyväksyn myös tämän yksinäisen mitättömyyden. Asia jäi vaivaamaan minua niin, että olin aika pohdiskeleva koko illan. Tätäkö tulevaisuus on? Menettääkö elämässä jotakin hyvin olennaista, tärkeintä mitä ihmisellä on. Huomaa, että tunnelataus oli voimallinen. Eilinen päivä oli ikävästi kipuileva ja näin olin heittämässä hanskoja tiskiin koko elämältä. Olin vanha mies hunningolla. Minäpä olen niin höperö, että uskon elämän kantavan. Niin kuin tämä vuosi päättyy ja uusi alkaa, niin käy myös elämässä. Joku loppuu, joku alkaa. Elämän virta on ehtymätön. Epätoivo on myrkkyä, siihen ei pidä sortua. Heikot sortuu elon tiellä, sanotaan. Niin totta.

Pukukaappiini oli ilmestynyt pukin pari pakettia. Kuin se pukki tietää, että mä oon siellä duunis? On se viksu käppyrä. Mut hei, sain putelin Lanssonii. Ei mikään turha kupla. Elämä on taas pelastettu. Sain myös kivan öljykokoelman. Aika huippu hei. Siitä voi eri makuja huiskia kevyesti salaattiloihin.  Varsinkin nyt, kun alkaa uusi terveellisempi elämä. Olen nimittäin ajatellut, että ensi vuonna karsin ruokavaliostani valkoisen jauhon pois. Katsotaan, onko sillä terveydellistä vaikutusta. Näin ainakin akkain lehdet väittävät ja muukin meedia. Se ei tule olemaan minulle helppoa. Olenhan tällainen läskipullavehnäplösötorttuherkkuperse ja mitä vielä. Eli hirveet vieroitusoireet on tiedossa. Voiko ihminen kuolla piparin puutteeseen? Eikä edes pientä keksimurua saisi? Huh, huh, on vaikeet ajat tulossa.

Pitäiskö mun nyt kirjoittaa jotakin erityisen kultivoitunutta ja painavaa sanaa vuoden viimeiselle päivälle. Ai kauheeta, en minä ole tästä vastuussa. Olen syyntakeeton. Mitäs jos pieni runoileva lehmä ammuisi eetteriin jotakin painavaa? Ammuuuuu....!!!!

Jokainen eletty vuosi jättää arpensa syvälle sieluuni.
Kaikki ei koske, osa vain sattuu.
Edessä puhdas vuosi, koskematon satu.
Elämä jättää siihen jälkensä.
Kaikki ei koske, osa vain sattuu.

OLKOON TULEVA VUOTESI ONNEN TÄYTTÄMÖINEN!!!!