Onnellisuus paukkuja jumalan pyssyllä

Viikko hurahti niin, että en oikein ymmärtänyt sen olevan jo ohi.  Kyllä sai huomaa, että takana on useamman viikon lepo. Niin oli energiaa ja vintti humisi hemaisevasti. Kyllä se on niin kiva, kun aamulla herätessä on sellainen jepjep olo. Nyt näkee selkeästi taaksepäin ja huomaa  kuinka rikkipoikkiväsy ja uupunut oli ennen saikkua. Mitähän olisi tapahtunut, jos en olisi tajunnut huilata. Olisin varmaan suljetulla osastolla...

Vaikka olkapää temppuilee, en anna sen vaikuttaa mielialaani. Perjantaina fyssäri antoi kivulle onnellisuus paukkuja jumalan pyssyllä. Hah, joku hänen asiakkaistaan oli nimennyt laitteen niin. Se oli joku korkeataajuus/jännitepyssy. Piti hirveetä metelii ja tykitti suoraan sinne niin syvälle. Hajoittaa kalkkia ja koko käden. Ihan kuin se olisi hiukka auttanut. Tiedä sitten, noista kaikenmaaliman vempeleistä. Mut mulle ihan sama, vaikka pesäpallomailalla takoisi...

Olipa hassua. Kävin partsilla vetämässä spaddua ( oih, mikä riimitys!) Pikkulinnut niin sirkuttivat. Eikä se ollut mitään alistunutta jodlaamista vaan sellaista iloista ja toiveikasta tulkintaa. Herra ja rouva variskin rääkyi sydämensä pohjasta ja ihan tuli sellainen Kevättä Ilmassa fiilis. Jos olisi laittanut silmänsä umpi ja vällyä päälle, niin olisi voinut kuvitella olevansa mökin aamuisella terdellä. No niin, nyt se sit alkaa. Armoton mökkikuumeilu. Milloin, oi milloin päästään pusikoitumaan?!

Siitä outo lauantai, että ei ole mitään ohjattua toimintaa. Masterchef alkoi viikolla ja heti iski kilpailuvietti. Olette kaiketi huomanneet, että Martta on jättänyt kurmeilun vähemmälle. Ruokaa kyllä duunaan, eihän ihminen syömättä elä, mutta ollaan menty sellaisella kotiruoka/ jo niin nähty linjalla. Ei niitä samoja pöperöitä viitsi tänne satoja kertoja kuvata ja postailla. Ohjelman suoranainen vaikutus kyökki-ihmiselle on juuri tuo. Tekee mieli ylittää itsensä. Hetkinen, jos mieleni on ollut tumma ja kipuileva, niin se on varmasti vaikuttanut myös siihen, että rakas harraste on saattanut tuntua ylivoimaiselle. Näin on tuokin asia nähtävä. Ai niin, Ukkorähjä ilmoitti eilen haluavansa kotikutoista pizzaa. Ehkä mennään sillä... Viinii ei saa vieläkään. Miten tää tammikuu on näin pitkä?

Tänään voisi tehdä elämälle välttämättömien tarvikkeiden hankintaretken. Juu, juu Honkkari tahi Tarjoustalo. Alkaa kaikki olla lopuillaan. Pesuaineet, saippuat ja kaikki sellaiset kivat jutut. Vihmerä emäntä huolehtii ajoissa, ettei mikään tuikitarpeellinen taloudenpitoon liittyvä pääse yllättäin loppumaan. Sehän olisi suorastaan järkyttävää. Ellei jopa maalimanloppu. Kuulin tuossa viikolla, että Tolullekin voi olla allerginen. Siinä on hartsii tai jotain. Olisi se kauheaa, jos mulla todettaisiin Toluallergia. Siitä en varmaan selviäisi hengissä. Sekin olisi hirvittävän ikävää. Kuolla nyt Tolun kaipuuseen..