17.1.2013

Olemassa olon elo

On kuulkaa ihan hemmetin vaikeeta yrittää kirjoittaa jotakin fressiä, kun nää mun päivät toistaa itseään. En mää sanonut, että ne tylsiä olisi, ei vaan kovin ihmeitä tapahdu. Okei, myönnän, että toistan itseäni mutta tää elo nyt on vaan eilisen toistoa. Mut hei, tänään leikkasin paksumman kakkupalan kuin eilen. Huikeeta! Määhän leivoin niitä kakkuja duuniin ja olen siirtänyt niitä tonne partsille ikään kuin säilöön. Aamuvarhaisella, sokerivarkaana hiippailen ja käyn leikkaamassa yhden palan. Vilkuilen syyllisenä ympärille, että näkeekö joku. Naapuritalosta joku kuitenkin möllää, siellä se taas läski pullahiiri käy kakkujemmoilla. Tänään luovutin ja siirsin suosiolla yhden ( enää siis puolikas) kakun sisätiloihin ja annoin itselle luvan nauttia. Mie oon sairas ihminen ja mulla on oikeus juoda aamukahvit kakkupalan kera. Niin, että älä yhtään yritä siinä tuomita. Ai mitä? Lupasinko että uusi vuosi tuo vehnäjauhottoman elämäntavan. En oo luvannu... Horiset...

Mitä hemmettii mää nyt kirjoittaisin, että en toista itseäni. Olisko vallitsevassa maailman tilanteessa jotakin sellaista epäkohtaa johon mun tulisi puuttua? Intian raiskaustilanne on käsittämätön. Miten se on mahdollista, että siellä nämä rättipäät saa heilua niiden heppiensä kans miten sattuu. Tai siis lähinnä hyö kai kuvittelee, että heillä on oikeus. Maailma muuttuu eskoseni, eikä tuommoinen peli enää vetele. En ymmärrä muutoinkaan missään muodossa tätä epätasa-arvoisuutta. Se suorastaan pistää vihaksi. Miten jossakin maissa kuvitellaan, että naisen voi hyväksikäyttää tuosta vain. Kuvitteleeko mies että, heillä olisi siihen jotenkin etuoikeus?  Tapahtuuhan noita raiskauksia joka puolella, mutta tuolla puolella maapalloa, se tuntuu olevan kakslahkeisten mielestä heille oikeutettua. Voi vidhu, mie sanon. Toi ei lopu, ennen kuin siihen puututaan rankalla otteella. Munat pois raiskaajilta. Oppiivat olemaan sen heppinsä kanssa. Kyllä miehet on tyhmii. Sikoja.

Olin eilen niin tärkeenä, kun mulla oli virallinen meno. Viisi viikkoa nämä päivät ovat olleet kuin unta ja sellaista haahuilua, että tuntui taas hyvälle olla yhteiskuntakelpoinen suorittaja. Ihminen on semmoinen eläin, että sen pitää kuulua porukoihin. Tai siis minä olen, en yleistä. Hassua, olin lähtövalmis kouluun jo tuntia ennen hoo-hetkeä. Topat päällä törötin ja odotin, että pääsen lähtemään. Normaalisti, kun on siinä arjen pyörityksessä, niin hirveellä kiireellä duunista suoraan kipitit kouluun, siinä samalla haukkasit jonkun sämpylän ja kas, kaiken kerkesit, kaiken teit. Nyt päivän ainoa tehtävä oli suoriutua kouluun ja sieltä pois. Se oli juhlaa. Kyllä ihminen tarvitsee toista ihmistä ja viriiliä tekemistä pysyäkseen hengissä. Näin on nypykät.

Opiskeltiin kauheen tärkeitä juttuja. Niin tärkeitä, että ihan alkoi päätä kivistää. Kertooko se, että kapasiteettini uudelle on rajallista. Keskityin niin kovin, että sain hedarin. Enihau, omaksuttiin sitä, mitä suunnittelijan työ on ammattina. Käytiin läpi sopimusten tekoa ja laskutusta ym. perusjuttuja, mutta mulle hirveen tärkeitä. Tuntuu taas sekavalle viidakolle, mun kun pitäisi kaikki oppia ja hallita kertalaakista. Eiköhän se työ tekijäänsä kouluta, eikä kukaan ole seppä syntyessään. On paljon mielenkiintoisia duuneja, mitä voisi ajatella. Mun unelma voisi olla sisustuslehdessä sellainen joka paikan höylä. Järjestelyy, stailausta, juttujen tekoo, kuvaamista ja kaikkee mikä liittyy ko. alaan. Se olisi huippua! Sitä kohti toverit!

Nämä päivät käy vähiin ja lipaston laatikot ovat vieläkin järjestämättä. Anteeks, yhden laatikon olen käynyt läpi. Tämä loppuviikko on pyhitetty lopputyölle. Tahdon saada sen käsistä pois. Ensi viikolla duunit räjähtää käyntiin ja sit se jaksaminen ja aika on enemmän rajallista. Toi lopputyön tekeminen on siitä hauskaa, että siihen uppoaa. Aika katoaa, minä katoan, ympäröivä maailma häviää. On vain minä ja hän. Niin ja ankkurin nappi. Tai villit lupiinit. Ja missä se Väinökin on?



6 kommenttia:

  1. "Läski pullahiiri käy kakkujemmoilla.." :D
    Voin tosiaan kuvitella naapurit kiikaroimassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko ihanampaa tapaa aloittaa päivä, kun nauttimalla kakkukahvit? Ei ole.

      Poista
  2. Moi Maketsu ja anteeks vaa kovasti ku olen laiminlyönyt kommentointipuolta, mutta kun koneetta olen ma kulkenut koko alkuvuoden. Mutsiisjoo. Mä aloitin kuntonyrkkeilyn tossa ja sielläpä oli justihinsa yks kampaaja, joka sanoi, että tekee gutaa just tää kyseinen liikunta, kun kampaajilla tuppaa hajoamaan noi niskahartiaolkapäät. Itsekin olin jo ekan tunnin jälkeen sitä mieltä, että ai mikä lämpö ku veri kiersi käsissä ja harteissa. Toki meni juntturaan pariks päiväks, kun kylmiltään mätkii (koskaan en oo lyäny ketään enkä mitään), mutta ihan eril viisiin ku normijumi. Kokeile, jos uskallat tai saat fyssalt luvan.

    Ai mä rrrrakastan kakkua! MULLE KAKKUA KANS HETI!

    Kauko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetken jo luulin, että nyt se ihmispolo on juonnu ittensä hengiltä ;)

      Ihan tällä hetkellä en voisi kuvitella, että kykenisin hakkaamaan säkkiä. Tiedän sen olevan huipputreeni niskapaskavammasille, mutta siinä minua häiritsee se lievä äijämäisyys ja tappamisen ilo.

      Kakkupala päivässä pitää läskit loitolla. Oho, mites toi nyt sit meni...

      Poista
    2. Mäkin luulin aina, että se on puhdasta väkivaltaa, mutta toisin kävi; en muista milloin oisin nauranu viimeks niin paljon kuin ekalla tunnilla. Yhtään äijää siellä ei myöskään ollut paikalla, käsittääkseni laji on hyvinkin naikkosten suosiossa eli Martallekin on siellä paikka ;)

      Missä välissä mää oisin ehtiny itteni hengiltä juomaan, kun pitää niin pal kaikkee tylsää ylläpitää?

      Mä oon kuullu, että se on näin: Pulla päivässä pitää luut piilossa.

      Kauko

      Poista
  3. Moi Maketsu ja anteeks vaa kovasti ku olen laiminlyönyt kommentointipuolta, mutta kun koneetta olen ma kulkenut koko alkuvuoden. Mutsiisjoo. Mä aloitin kuntonyrkkeilyn tossa ja sielläpä oli justihinsa yks kampaaja, joka sanoi, että tekee gutaa just tää kyseinen liikunta, kun kampaajilla tuppaa hajoamaan noi niskahartiaolkapäät. Itsekin olin jo ekan tunnin jälkeen sitä mieltä, että ai mikä lämpö ku veri kiersi käsissä ja harteissa. Toki meni juntturaan pariks päiväks, kun kylmiltään mätkii (koskaan en oo lyäny ketään enkä mitään), mutta ihan eril viisiin ku normijumi. Kokeile, jos uskallat tai saat fyssalt luvan.

    Ai mä rrrrakastan kakkua! MULLE KAKKUA KANS HETI!

    Kauko

    VastaaPoista