18.1.2013

Päältä kaunis moni kakku

Tunnen jonkinlaista tyytyväisyyttä. En osaa sanoa mistä se johtuu ja olen sen suhteen hyvin varovainen. En nyt ala tässä elvistelee, ettei käy niin kuin kanervanilkalle, joka otti ja laittoi tuksulle tekstarii.

Onnellinen ei saa olla, se otetaan kuitenkin heti pois. Olen vain hissun kissun tyytyväinen, suurempaa älämölöö pitämättä. Kipuilevan ihmisen suht stabiili olotila on samalla hämmentävä ja se tekee nöyräksi. Ajattelin, että sen kunniaksi voisin leipoa täytekakun. Eilen, yhtäkkiä, kuin salama kermavaahtotaivaalta, mun teki mieli kunnon kermakakkua. Syödä sitä paljain sormin, sotkea naamataulu ja sukupuolielimet. Vallan täytekakkupäihtyä. Hetkinen, jos kostutan sen 80 rosenttisella rommilla, niin onko se kiellettyä hedelmää tipattomalle? Sitäpä ei matkaoppaissa mainita. Jumangegga, huomenna duunaan sellaisen tortun, että pyörii sukat jalassa ensi viikollakin. Näin teen.

Mun on pakko mainita, että lopputyö on lähes valmis. Kaikki kirjoitus ja piirustus asiantuntemus on nyt tehty, se on kasattukin, mutta liimaukset puuttuu. Siitäkö tämä tyytyväisyys. On siinä ollut askartelua. Olen tyytyväinen itseeni, totta kai. Lasken sen hartaasti käsistäni, annan hetken muhia. Kaivan taas esille parin viikon päästä ja saan huomata, että kaiken voisi tehdä toisin. Voiko pedantti ihminen koskaan olla täysin tyytyväinen. Aina löytyy parannettavaa, aina voisi tehdä toisin. Mutta olkoon tärkeintä se, että on sen tehnyt. Omin käsin aikaansaaminen on aina palkitsevaa. Se on sama, leivotko kakun, virkkaatko pitsiliinan vai suunnitteletko sisustuksen. Olen käsityöihminen. En ehke ole varsin älykäs, eikä minusta koskaan olisi tullut ydinfyysikkoa. Minä en ymmärrä numeroita, hyvä kun osaan kymmeneen laskea. Mutta nisupullat väännän, taulunkin maalaan. Mutta että älykäs, sitä en edes yritä. Elämän viisautta mulla löytyy vaikka muille jakaa. Sen verran on tullut soppaa hämmennettyä juu.

Järjestelemättömistä lipaston laatikoista on tullut elämän ja kuoleman kamppailu, verinen sota. Älkää nyt tuomitko jo tuomittua, jos kerron teille, että s-lomani alussa tein listan tekemättömistä asioista. Monta kohtaa, ikään kuin salaa, olen saanut tuomioni listalta suoritettua. Mutta nuo helvetin lipastot, yhtä laatikkoa lukuunottamatta, ovat vielä entisellään. Aivorakenteeni on duunattu niin, että se ei kestä edes piilotettua epäjärjestystä. Päivänä muutamana, tuossa taannoin, ymmärsin myös sen, että miksi siivoan joka viikko. Miksi mun himan tulee olla a i n a järjestyksessä? Viikkosiivous on sama kuin mun elämä. Jos koti on siisti, kantti kertaa kantti ja kaikki paikoillaan, niin elämäkin on. Eikö ole hirvittävän yksinkertaista? Herramunvarjele, voiko siis tämä sairastelu johtua sotkuisista lipaston laatikoista?! Näin se on nähtävä. Miksi siis, en vain ota ja järjestä? Mitä voitan sillä, jos kuljen vastavirtaan itseni luonnetta? En niin mitään. Minkä sika saparolleen mahtaa? Tämä viikonloppu on siis julistettu yleiseksi lipastojen laatikoiden järjestelyksi. Mites on, kuinka on sun laatikoiden laita? Kuka meistä heittääkään sen ensimmäisen kiven? Tai siis siivoaa sen ensimmäisen laatikon?

Tänään mulle luovutetaan korealaisen sarjamurhaajan passi. En millään tahtois lähteä julkisille paikoille. Vetelen saikkuni viimeisiä ja tahtoisin vain himastella. Pakkanenkin tuolla panee. Mut on se paree hakea nyt, niin ei jää sit arkirutiinin jalkoihin. Tärkeintä nyt olisi vieroittautua tästä sairaslomailu tunnelmasta. Helppoa se ei ole ja annankin itselleni tänään sata raipan iskua, huomenna kakssataa ja sunnuntaina tempasen viisataa. Eiköhän sitä siitä tokene sorvin ääreen ja arki on taas auvoista unelmaa. Oi joi, niin se elämä menee ja vie mennessään. Pidetään vaan tiukasti kiinni ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan.

P:S Mulla on muuten viis lipastoo.
PP:SS Mun blogii on klikattu yli 100.000 kertaa! Kiitos teille!

10 kommenttia:

  1. Lipaston siisteydellä on älyttömän suuri merkitys!!Voiskohan joku tehdä siitä väitöskirjan,jotta saatas tutkimustietoa tämän kokemustiedon lisäksi.

    Mulla oli lipastoon tungettu jumalattomasti papereita.Ja mä oikeasti tarkoitan sitä!Aina oli joku paperi kadoksissa ja vihaisena niitä etsiessä heitin aina kaikki paperit eteisen lattialle ja oikean paprun löydettyä tungin kaikki takaisin laatikkoihin.Mua rehellisesti sanottuna vitutti,joka kerta kun jouduin lipaston kanssa tekemisiin.
    Yhtenä iltana jotain etsiessä mä aloin käydä papereita läpi. (Ja tässä tulee tärkeä kohta) Mä aloin käydä niitä läpi sen takia,että mua huvitti,suunnitellusti en ois kyennyt!!!
    Tunteja siihen meni.Oikeastaan koko yö.Mutta nyt kaikki on niin kauniisti ja siististi muovitaskuissa aiheittain.
    Viime viikolla lähdin lapsen kanssa lääkäriin ja otin mukaan oikean muovitaskun.Ja tiiätkö...mä lähes hymyilin,no ainakin myhäilin lääkärin vastaanotolla tyytyväisyyttä siitä,että tässäpä istuu ihminen jolla on oikeat paperit mukana ;-)

    Jos vois kärjistää niin siistit laatikot muutti mun arjen :-) Tunnen suurta tyydytystä,joka kerta kun avaan laatikoston.

    Olipas avautuminen...mutta iteppäs aloitit :-)
    Mukavaa viikonloppua!!!
    -M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten huomata saattaa, niin järjestäytyneet lipaston laatikot ovat elämää suurempi asia. Tunsin kateuden pikku piikin sydämessäni, lukiessani avautumistasi. Tuohon on pyrkiminen vaikka henki menisi.

      Nykyään minulla on kaikki paperit hukassa. Syytän siitä sotkuisia laatikoita. Olevinaan laitan kaiken "varmaan" talteen, mutta aina on joku tärkeä paperi kadoksissa. Sama rumba, käyn kaikki laatikot läpi, ehkä kadonnut löytyy tai sitten ei. Asialle on siis tehtävä jotain.

      Meidän on hyvä avautua epäjärjestyksestä, jo se voi auttaa siihen, että taloon tulee järjestys. Kiitos.

      Tänään se alkaa!

      Poista
  2. Kylläpä on viisasta juttua. Harmi kun ei nyky teineillä ole parempaa tekemistä :/

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuja noi teinit. Ymmärrän tosin, onhan se jännää heittää pippeli kommenttia, kun on sen oman seksuaalisuutensa kanssa heräämässä ja hiukka sekaisin. Ollaan vaan huono kohderyhmä, menisivät omille foorumeille vertailemaan kikuleitaan. Meitä ei jaksa niin kauheesti yllättää, eikä kiinnostaa.

      Poista
  3. -kummitus-18.1.2013 15.06

    Lapset ovat taas keksineet omasta mielestään kivan leikin. Se on vähän sama kuin taisimme kavereiden kanssa kiusata perhettä, jonka sukunimi oli Hirvikallio. Heillä kun vastattiin puhelimeen "Hirvikalliolla", niin me hihittelimme toisessa päässä luuria, että "Ampukaa se alas". Voi että pitääkin olla tyhmä ihmisen lapsena... Täten pyydän anteeksi kaikilta Hirvikallioilta...

    Mutta sitähän minun piti, että taidat olla lipastojen mies! Minulla ei ole kuin yksi, sekin saatu entiseltä työkaverilta käytettynä. Mutta toisaalta, ei mulla kotiin enempää mahtuisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi ei oo terve, jos se ei leiki. Tähän asti olenkin saanut olla rauhassa. Ymmärrän toki, että tämmöinen avoimesti homo saattaa teiniä kiinnostaa. Siellä se jossain kumpuaa epävarmuus omasta seksuaalisesta identiteetistä ja silloin on asiaa päästävä jotenkin purkamaan.

      Toden totta, mulla on viisi lipastoa ja siihen isot vaatekomerot. On siis mitä järjestellä ;)

      Poista
  4. Ei ole lipastoja, mutta lukuisa määrä mappeja ja kansioita sekä niiden vierellä huojuva kasa papereita. Maanantaina ryhdyin pelaamaan pasianssia papereiden kanssa ruokapöydällä ja suurin osa on nyt saatu oikeaan paikkaan, mutta miksi ihmeessä aina jäljelle jää muutama aivan epätoivonen paperi, joille ei löydy oikeaa kansiota? Hirveetä hommaa joka tapauksessa, oli se paperiläjä tai lipasto. Olen hengessä mukana.

    Kakkua, nam!

    Kummituksen kommentista tuli mieleen edesmenneen mummuni tarina, kuinka lapsuudessaan soittivat Tampereella Karhu Apteekkiin ja kun sieltä oli vastattu, kysyivät onko karhu apteekissa ja kikattivat perään: päästäkää se äkkiä ulos. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se ole "puhdistava" kokemus, kun saa asiat saa järjestykseen. Sun täytyy ostaa vielä yksi kansio. Yksinäisten ja eksyneiden papereiden mappi.

      Tänään kakkunamnam...Eilen tein pohjan, tänään duunaan syötävään muotoon.

      Poista
  5. Lipastoissa löytyy. Ja poikkeuksetta niitten kanssa on käynyt niin, että koska ei ole siivottu ajoissa, laatikoista on pudonnut pohja. (Ehkä olisi kannattanut satsata laatuun). Se se vasta ärsyttävää on. Ei meinaa enää millään poppakonstilla saada auki ja jos saa, on pakkosiivon paikka. Ja pakkosiivo taas on ihan eri kuin vapaaehtoinen.

    Aiemmin täällä tänään näyttäytyneet anonyymit voisivat harkita ammattiapua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, noin käy Ikean lipastoille. Hetkinen, ehkä niissäkin on joku painorajoitus. Nimimerkillä kokemusta on. En saanut vielä eilen aikaiseksi tai hektinen, en kerennyt ja sit alkoi jo Voice illalla. Tänään, tänään!

      AOT eli anonyymitonnettomat teinit ovat vailla järkeä, sielua ja ovat onnettomia omassa elämässään.

      Poista