10.1.2013

Nyt ahistaa...

Voi perserähmä! Heräsin ennen neljää, poks! Hirvee ahistus samantien. Nytkö se taas alkaa? Tulin tajuntaani tähän hiljaisuuteen, varovasti kohotin kännyn kellon ja valotaululta räjähtää verkkokalvoilleni 03.47. Harmaaseen aivosolukkooni syöksyi epätodellinen pettymys ja yritin vielä pakko maata. Ei tule armoa. Nousen valvomaan ja ihan pikkasen pelottaa. Rauhotun. Juon kupin väkevöö mokkoo. Poltan röökin.

Eilen yllättäin iski hammaskipu. Tai joku kipu suussa. Leukaluussa. Tai vittu jossain. Iltaa kohti syke paheni ja yritin jo päivystävää. Oli hankalaa ja sairaan kallista. Nappasin niskapaska särkylääkkeen. Johan tokeni. Lääke laittaa pään sekaisin ja sykkivä kipukin heräilee. Siksikö heräsin? Vedänkö vielä napin naamaan ja olen uhuu. Ei tahtoisi. Tänään olisi hieronta kuumilla kivillä ja sain ajan myös hampilääkärille. Hei kiva joo, mie oon Martta ja mie oon pikkasen sekaisin. Toivottavasti tämä on hammassärky, eikä mikään fibrovittu leukanivelessä. En kestä.

Olen herkillä kaikelle tämmöiselle. Ei tahtoisi mitään ylimääräistä. Ei jaksaisi. Tai siis jaksaahan sitä, jos on pakko. Kiitos. Oli jo niin hyvä pössis. Höps, tässä hiljaisessa hämärässä kaikki vaan tuntuu niin isolle. Hammaspeikko se vain rienaa ja tohtorisetätäti auttaa. Siis en nyt tarkoittanut mitään transutohtorii, ihan vain setä tai täti tohtori. Otin lääkkeen ja nyt odotan. Odotan...

Tilulilulei. Kohta jytää taas. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen näkee kaikessa negassakin jotain hyvää. Okei. Kasvattaaks tää nyt mua jotenkin ihmisenä? Jalostaako vahvaksi ja ymmärtäväiseksi. Aina voi kiivetä asioiden yläpuolelle, eikä anna mustalle mahdollisuutta. Oonpa mie niin fiksu. En nyt tältä istumalta ymmärrä tän positiivisuutta. Onko pakko? Okei, aamunhetki kullan kallis. Vain minä ja tämä lumottu hetki. Taivaanranta on punainen. Onko ne kaupungin valot vai siintääkö jossakin nouseva aurinko. Ei se voi olla. Mutta joku rusottaa. Hetkinen, joko lääke vaikuttaa ja kaikki alkaa olla vaaleanpunaista hattaraa. Apua, mitä mä laitan päälle, kun menen hammaslääkärille?! Pyhäretonki on silittämättä, nyt äkkiä rauta kuumenemaan. Hampitohtorit on jotenkin hottis kamaa. Siinä niin makaat, suu ammollaan, tulevat lähelle ja annat tehdä vielä kipiää. Joo, joo...

Kerrokset pissaa taas. Herääkö ihmiset näin aikaisin vai käyvätkö hyö vain tyhjentämässä rakkonsa ja pakenevat vielä lämpöisiin sänkyihinsä? Stereona kusevat. Nyt lirahti pisut vitosessa, nyt nelosessa. Näin hiljaisina hetkinä voisi kuvitella asuvansa yleisessä käymälässä. Yhtä lorinaa on tää elämä. Jos se onkin vain mun pää joka lorisee. Muistaakseni, joku on joskus sanonut mulle, saatanan kusipää. Auts!
Taidan mennä vielä maate, josko armo kävis ja vois uinahtaa. Se oli muuten hammaskipu joka herätti. Meni pois, lääke auttaa.... Moido ja Hyvää Huomenta!!

2 kommenttia:

  1. Helpottiko sun hampikipu?

    Mää menin 6 vkon sairiksen jälkeen duuniin ja oli jotenkin outo olo koko päivän. Kun tulin kotiin niin vilkaisin peiliin ja olin kuin Pallokala. Kaula ihan turvoksis oikealta puolelta. Aamulla lekuriin ja mulla taas joku sylkirauhasen tulehdus ja taas 10 päivää antibioottia. Joten niin tajuun ton sun kommentin: Ei millään enään jaksais. Ei tätä. Mutta kärsittävähän se on. Kele.

    Se kuumakivihieronta on tosiaan taivaallista. Sain synttärilahjaksi juurikin day Spahan siitä lahjakortin. Pitäiskin varata uusi aika. Oliko ihanata?

    Ja en saanut kuule minäkään niitä laatikoita siivottua 6:ssa viikossa. HUOH. Mutta yks hailee. Siel ne on rojut piilossa ;=)

    Piristystä sinulle lähetän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh, ikävä homma. Postasin jutun. Hammasta juurihoidetaan, pah.

      Kai se menee vähä niin, että ei kahta ilman kolmatta ja kaikki tulee sit kerralla. Syvältä joo..

      KK.hieronta oli rentouttava. Lämpö tuplaa vaikutuksen, tuumaan.

      Totta, kuka sinne pöytälaatikoihin katsoo. Hetkinen, voihan se tulla joku pöytälaatikkotarkastaja. Vielä on viikko aikaa ;)

      Hyvää viikonloppua sinne!

      Poista