Eilinen päivä oli skitso. Niin just. Ihan skitso. Yläkerta oli ilmeisesti päättänyt, että en ala liikaa leveilee ja nautinnolta on otettava luulot pois. Okkei, kuumakivihieronta oli just niin relaksoiva, kuin kuvitella saattaa. Oli spuugia tupsahtaa arjen pölyistä keskelle hoitolamaista kulttuuria. Helsinki Day Spa on raamikas ja rauhoittava. Hyvät energiat. Hoitaja oli hyvä ja kivet kuumia. Sain mitä hain, mutta...
 |
| Tervetuloa nauttimaan! |
äijähiki ( Ihq!) valuu noroina kainaloissani. Olen pelokas, enkä enää rento. Sinne meni kalliit ja kuumat kivihieronnat. Onhan tää nyt sit ihan perseestä. Nautinnosta suoraan kärsimään. Ettei vaan olisi liian kiva. Ettei.
Hampitohtori ( oli muuten komee, brittiaksentilla suomea söpösti höpöttävä) kysyi, että onko ollut ressiä tai muuta vastaavaa. Annoin tulla. Olen sit purrut yhden hampaistani kuolioon. Stressipäissäni. Juuripahoitoa hyvinkin juuri. Niin on paha purenta, että juuret ovat paskana ja saa nähdä tuleeko hampaasta enää kalua. Tässä tapauksessa kiskot eivät vie etelään, vaan ne olisi nyt otettava pikaisesti yökäyttöön. Ennen kuin puren perkele hampaat suustani. Tämä komistus kertoi opettavaisen tarinan potilaastaan, joka stressipäissään on purrut hampaansa niin, että neljää juurihoidetaan yhtäaikaa. Kamoon, mitä vielä? Anna nyt tulla kaikki perkele!
Eilen tuli FEMmältä mielenkiintoinen dokkari Katujat. Siinä haastateltiin kahta miestä, jotka olivat vaihtaneet sukupuolta naiseksi ja tulleet katumapäälle ja tahtoivat takaisin mieheksi. Huh! Ei oo heleppoo ei. Dokkari oli kyllä tehty tehokkaasti. Kaikki turha oli karsittu ja hyö oksensi elämänsä siihen niin koko kansan ihmeteltäväksi. Rohkeeta. Toinen heistä oli selkeästi hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Ei miehenä, ei naisena vaan siis molempina. Mielenkiintoinen pointti oli se, että uskoivat olevansa aikaansa edellä. Tulevaisuudessa voisi olla niin, että ei ole miehiä, eikä naisia. On vain henkilöitä. Siihen en oikein jaksa uskoa, mutta sehän on totista totta, että luojalle tapahtuu luomisvirheitä. Nainen syntyy miehen vartaloon ja toisin päin. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä. Toki, se on kantajalleen hirvee haaste ja ei tee elämästä yksinkertaista. Minä olen elänyt ajan, että olen oman outouteni ( homouteni) kanssa saanut olla poikkeava, sairaskin. Voin siis edes hitusen kuvitella mille tuo kaikki mahtaakaan tuntua. Varsinkin toisen miehen ent. Isadora, elämän asenne oli i h a i l t a v a!
Nämä ovat käsittääkseni näitä kromosomi juttuja. Jo syntyessään äksät ja yyt menee pikkasen vituralleen. Suattaapi olla, että Martallakin on muutama testo pyörähtänyt feminiiniksi. Sitä kävin miettimään, että missä menee homoseksuaalin ja transeksuaalin ero tai raja siitä, että missä vaiheessa olemassa olevat roolimallit ottavat vallan? Ollessani poikanen, minussa oli selkeästi enemmän Marttaa kuin konsanaan kylän tyttösissä. En koskaan niinkään piitannut poikien jutuista, barbilot ja leikeissä kotiäidin roolimallit olivat lähinnä sydäntäni. Parhaat ystäväni olivat tyttöjä. Jos silloiset ahdasmieleiset roolimallit eivät olisi pakottaneet minua muottiinsa, niin huu nous, eläisin tänä päivänä Marttana Martan paikalla. Noin niin kuin fyysisestikin. Minulle tämä elämän monimuotoisuus poikkeavana ( jota en siis omasta mielestä ole) on ollut vain rikkaus ja voimavara. Itsetuntoni kasvaessa olen löytänyt oman paikkani ja olen ylpeä kaksijakoisuudestani. Mitä se nyt ikinä tarkoittaneekaan? Olen Martta miehen pöksyissä. Onnellinen semmoisena, tämmöisenä. Meitä on joka lähtöön. Kaikkia tulisi rakastaa. Kukaan ei saisi olla sukupuoleltaan tuomittu. Jokainen on arvokas sellaisena kuin on.
Tänään olisi taas fyssäri. Ei yhtään hutsittaisi. En jaksaisi enää yhtään kipua. Jospa sanon fyssärillä, että rakasta minnuu, elä satuta. Hyväile hiukkasen. Mul on sellainen olo, että voisin vaan maata parvekkeen lattialla, siinä asennossa missä tulemme tänne helvettiin kärsimään. Do diin, tulipa taas homodraamaa oikein urakalla. Nythän on viikonloppu ja kaikki hyvin. Kaikki on hyvin. Se on Adios, Vamos ja Heil ja mitä vielä? Hyvää viikonloppua jokaiselle miehelle, naiselle, miesnaiselle, naismiehelle ja siltä väliltä.
Ommmmmmmm....Ommmmmmm....
Hyvä kun selvisi sun säryn syy, vai mitä? Mulla on muuten ollut purentakisko kohta kakskyt vuotta. Hammaslääkärini sanoi aikoinaan, että mulla on pian millin pituiset hampaat, jos en käytä kiskoa. Yöksi aina lykkään kiskon suuhun (yläleukaan) ja hampaat jaksaa hyvin. Yhden kerran on kisko uusittu välillä. Aluksi se tuntui oudolta, mutta kaikkeen tottuu ja hampaat pysyy kondiksessa. Kannatan.
VastaaPoistaMulla on kans kiskot ollut jo useamman vuoden. Niin ne on tuolla yöpöydän laatikossa. Ei ne siellä auta :( Yritän kyllä aina välillä pitää, mut on niihin tottuminen juu. Mut nyt se kai on vain pakko. Etten syö koko kalustoa...
PoistaTää menee nyt ehkä vähän diipiksi ja vaikeaksi tavoittaa, mutta olen monesti miettynyt tuota transsukupuolisuutta. Ymmärrän sen, että lapsi/nuori/aikuinen ei tunne kuuluvansa siihen lokeroon, mihin hänet sukupuolielintensä perusteella tungetaan, mutta onko kyse kuitenkaan lopulta niistä vehkeistä? Tarkoitan siis sitä, että jos hyväksyisimme lapset/nuoret/aikuiset semmoisena kuin he ovat, niin tarvitsisiko kenenkään käydä läpi mitään sukupuolenvaihdosleikkauksia? Vaikka itse koen olevani nainen ihan oikeassa ruumiissa, niin en silti mitenkään tunne suurta paloa näitä tissejä tai jalkoväliäni kohtaan. Sama kai se mitä tuossa roikkuu tai ei roiku. Että jos olisi ihan ok olla nainen, jolla on vehkeet, tai mies, jolla on tissit (ei ne manboobsit kuitenkaan), niin säästettäisiin varmaan paljon kirurgisia toimenpiteitä ja myöskin näiden ihmisten mielenterveyttä.
VastaaPoistaTai en mä tiedä, en tietenkään pysty tämmöisenä perushetskuna samaistumaan, kunhan kelailen vain.
Purentakiskosta voit saada yllättävää apua myös niskapaskaan! Nimimerkillä kokemusta on.
Hei, ihan mahtava huomio! Miks ihmisiä ylipäätään pitää lokeroida? Sama kai tuo saatana on, mitä siellä jalkojen välissä on. Sielu on tärkein, enivei. Noi on hankalia asioita, monille kai aika outojakin. Mutta hyvä, että niistä puhutaan nykyään paljon enemmän. Ehkä tulee se päivä, että oikeasti sillä sukupuolella ei ole niin väliä. Jännä ajatus. Whai not?
PoistaKiskot kaivetaan esiin. Entäs jos ilmeneekin, että olen purrut niskanikin tähän kuntoon. Se olis jo aika hyvin. Viikonloppuja!
Kisko on taivaan lahja! Suosittelen lämpimästi yönirskutteluun.
VastaaPoistaMinä kun en kääpiönä kokenut kuuluvani edes ihmiskuntaan, niin vaikeata oli leimaantua naiseksikaan. Taisi olla lievää vakavampi masennus silloin päällä. Nykyään pidän naisena olemisesta, mutta ei se minua ensisijaisesti määritä. Ihmisyys on onneksi jo löytynyt, ettei tarvitse extraterrestialiksi haikailla... ;-D
Hanki se kisko tai jos on, käytä sitä. Välittömästi!
Välittömästi kiskoille, herra kapteeni!
PoistaOli mullakin jossain vaiheessa vähän sellainen fiilis, että en taida kuulua tänne blaneetalle. Joku angsti. On erittäin hienoa, että nykyään kuitenkin suhtaudutaan vähemmistöryhmiin rauhallisemmin. Ihmisiä me ollaan kaikki. Musta ainakin on kiva, että voin ajatella minussa olevan molempia. Rinssiä ja rinsessaa. Se on rikkaus. Se on rakkaus.
No jopas on. Kuvittelin, että olen jo kuullut kaikista mahdollisista stressin aikaansaamista harmeista, mutta niin vaan löytyi vielä yksi. Että siis voi hampaatkin kulua sen takia. Voihan rähmä.
VastaaPoistaLuulisi tällä syömisellä olevan tyydytetty, eikä enää järsisi omia hampaitaan. Mut ei, puretaan hammasta perkele ja eteenpäin mennään. Vaikka väkisin.
PoistaTänään tein lopputyötä. Katosin pariksi tunniksi, unohdin kaiken muun. Se oli ihanaa ja olenkin kiitollinen, että on joku asia mistä nauttia.
Eiks se vähä mee niin, että ei kahta ilman kolmatta? Eiköhän tässä olisi jo tarpeeksi. Päätän niin ja niin käy. Viikonloppuja!
- Siulle on tunnustus mun blogissa :D.
VastaaPoistaTäällä kanssa yksi kiskouskovainen! Sain melkein nivelrikon leukoihini narskuttelun takia, mutta kisko pelasti viime tipassa. Samalla väheni niskajäkitys (tämä on sellainen itseäänruokkiva hommeli: kun on niskat juntturassa, alkaa leukoja kiristää, ja kun kiristää leukoja, jumittuu myös niskat. Ihan hirveä kierre), päänsäryt noin 80 %:lla ja muutenkin avautui joku taivaan portti. Ihana kapine, jota ilman en lähde enää mihinkään yön yli. Mä myös purin poskilihani verille harva se yö ennen purulelua. Nannaa.
VastaaPoistaKatsoin myös tuon ohjelman, oli mielenkiintoinen. Ensi viikolla tulee samaan aikaan dokumentti samasta aiheesta, siinä on maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksen käyneistä tarinaa. Odotan innolla, mua on aina kiinnostanut tämä asia. Joskus murrosiässä olin vahvasti sitä mieltä, että mun kuuluisi olla poika, mutta se taisi olla ihan vaan jotain murkkuilua. En kyllä nykyään koe mitenkään vahvasti naiseuttanikaan, paitsi joskus kausittain. Olen vaan mikä nyt olen, yleensä tuntuu vaan ihan neutrilta, ei-miltään sukupuolelta.
Mulla on tätä oireilua todettu jo aikaisemmin, mutta nyt olen itse sitä mieltä, etten purisi. Mutta ilmeisesti nukun niin sikeästi, etten tajua. Vielä en ole kiskoja kaivanut esille, sen verran on operoitu hammas vielä kipeä, etten voisi kuvitellakaan laittavani mitään kiskoja. Ja tietysti tässä käy nyt niin, että operoitu hammas ei enää sovi vanhoihin kiskoihin. Eli nekin menee operoitavaksi. Mutta kyllä mä otan ne käyttöön. Olen niin paljon saanut täällä ohjeistusta, että ymmärrän sen olevan välttämätöntä.
PoistaTäytyypä katsoa ensi viikolla. Minua myös on aina kiinnostanut nämä asiat. Johtuneeko omasta suuntauksesta ja tästä Marttailusta ;) Joskin tänä päivänä saa huomata, että se ei ole synti, eikä häppee, jos uros hiukka Marttaa. Hyvä niin.