7.12.2012

VIHDOINKIN!

Remontti duunissa on polkastu käyntiin ja saatiin eilen paljon aikaiseksi. Vielä tekemistä riittää mutta tästä on hyvä jatkaa. Pieni pintaremontti ei ole ihan niin pieni silloin, kun sitä pintaa riittää. Mutta jäljen puhtaus on niin palkitsevaa tekemistä. Oi, oi, kun tulee siistiä jälkeä. Tuskin maltan odottaa lopputulosta.

Itsenäisyyden illallinen

Lidilin misu. Parasta!
Duunattiin hommat eilen niin, että kerettiin katsomaan linnan kemuja. Aikamoista pukujen loistoa ja pukeutumisen rohkeutta. Johtuiko panostaminen uudesta pressasta vai siitä, että Suomi täytti pyöreitä. Enivei, sitä oli kiva katsoa. Ilokseni sain myös huomata, että tällä kertaa suurin osa oli panostanut upeasti kampauksiin, meikkiin ja asusteisiin. Taso oli kansainvälistä glamuuria, eikä yhtään hävettänyt olla suomalainen. Ilolla tervehdin myös sitä, että sujuvasti ovat vähemmistöryhmittymät esillä valtakunnan ykköskemuissa. Niin olisin minäkin mennyt mukavasti joukon jatkona...

Vihdoinkin alkaa selvitä mikä mua vaivaa!! Keskiviikkoinen lääkäritapaaminen oli sitä, mitä varmaan olen hakenut. Asiantuntemusta parhaillaan. Selkeä diagnoosi on Fibromyalkia. Olen ilmeisesti saanut jostakin tyttöbakteerin, sillä tämä ei ole miehillä niinkään yleinen. Ei se tavatonta ole mutta naiset sitä enemmänkin sairastaa. Taudilla on hiukka huono kaiku, sitä ei voida millään kokeilla todistaa ja näin sitä pidetäänkin luulosairaiden leikkinä. Mulle yks vitun hailee, olkoon vaikka intialainen hyppykuppa, kunhan saan jonkun selityksen tälle kaikelle, saan siihen lääkkeet ja voin alkaa hoitaa itseäni asiaan kuuluvalla tavalla. Tähän sairastuu yleensä tunnolliset ja touhukkaat kodin pikku hengettäret ja tämä ei ole laiskojen ihmisten tauti. Ilmeisesti tämä mun niskapaska on käynnistänyt kohdallani oireyhtymän ja ikävästi tämä kipu on jäänyt kummittelemaan aivohermorakenteisiini. Se ei enää sieltä poistu, kipuilen loppu elämäni mutta oireita voidaan hoitaa.

Toi niskapaska ja olkapää onkin sit ihan toinen juttu. Olen tullut siihen pisteeseen, että kroppa kertoo, että alkaa piipparin duunit olla taakse jäänyttä elämää. Ensi viikolla otetaan magneettikuvat vielä olkapäästä ja sit aletaan kirjoittaa papereita vakuutusyhtiölle. Ei, en minä sairaseläkkeelle jää, mutta minulla on mahdollisuus uudelleen kouluttautumiselle. En todellakaan ole hakoteillä, kun halajan ammatinvaihtoa. Ilmeisesti alitajuntani tai joku on minua ohjastanut kohti tulevaa. Ihminen on siitä jännä kapistus, että kyllä se tietää. Jos ei muutoin tollo tajua, niin kyllä viimeistään kroppa kertoo sen.

En suinkaan ole daun. Toisaalta olen helpottunut ja nyt osaan suunnitella tulevaisuutta asiaan kuuluvalla tavalla. Mun pitäisi päästä eroon tästä suorittamisesta, pitäisi yrittää olla rauha ja sitä ressiä pitäisi välttää. Se on hiukka vaikiaa, kun on luonteeltaan tämmöinen aropupu. Mutta nyt annan itselleni luvan olla pystymättä kaikkeen. On aika jännä, voisin sanoa, että olen sairastunut tehokkuuteen. Sitä pelkään, että tämä jatkuva kipu vaikuttaa minuun niin, että masennun. Sitä ei taho. Tai en tahtoisi. Olen nöyrä.

Näinkö Martan lifestail blogi kääntyykin sairaskertomukseksi. Saatte jatkuvasti kuulla kuinka kurjaa onkaan elämäni ja kuink kauhiasti paljon kärssii saan. Toivottavasti se ei mene niin. On sanomattakin selvää, että jonkun verran joudun tällä avautuu, mutta eihän sitä ole pakko kenenkään lukea. Kaikessa siinä mikä meitä koettelee on myös samalla uuden alku. Elämä jatkuu ja se on tehty selvittäväksi. Näin mie jatkan ja mennä porskutan.

P:S Jos lukijoissani on Fibrolla varustettuja kohtaloita niin, en ollenkaan laita pahakseni, jos olette minuun yhteydessä sähköpostiini. Kiitos! Noin niin kuin vertaistukea :))


4 kommenttia:

  1. Epätietoisuus on pahinta! Diagnoosin ottaa mielellään vastaan, kun on pyöritellyt liian monia vaihtoehtoja ja pyörinyt epäluuloissaan, mahdollisesti jopa itse leimannut itsensä luulosairaaksi.

    Vaan eipä mitään, fibromyalgia on ihan virallinen sairaus, eikä sitä enää edes niin helposti pidetä huomionkipeiden ämmien horinoina. Minulla ei sitä ole, mutta sitäkin jossain vaiheessa kai harkittiin. Oli sitten vain muuta kipuoireyhtymää vanhojen vaivojen lisäksi.

    Sun elämänasenteella pärjää, ja fibroon on käsittääkseni ihan suht hyviä ja parempiakin lääkkeitä ja keinoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on hyvä jatkaa. Helpotus on suuri. Nyt vaan pitäisi oppia hiukka relaa...

      Poista
  2. Vertaistukea en osaa antaa, mutta noita herkkuja katsellessa tulee mieleen, että lihoisin varmaan valtavaksi tynnyriksi, jos oltais livekavereita. Koska tulisin aina sun luo syömään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks meillä syödään viikolla hyvinkin köyhää ja mitäänsanomatonta ruokaa. Näin pysyy ( ehkä) linjat edes jotenkin kurissa ja herran nuhteessa. Mut hei, kohta on joulu ja saa syödä yölläkin ;)

      Poista