Rakastuin mä Joulupukkiin

No niin! Nyt se aattohelvetti on selätetty ja maassa rauha. Syöty on niin, että vähemmästäkin halkee. En mä kyllä liikaa mättänyt, olin aika maltillinen. Mutta on niin paljon kaikkee, että väkisinkin tulee hiukka yli. Oikeastaan noi joulusapuskat on aika vähä kalorisii. Rosolli, kalat ja laatikot. Niin no joo, mä ainakin työnnän smetanaa, freenfressiä, voita ja kuohukermaa joka paikkaan. Se siitä keveydestä. Hui, hai, hyvää oli ja huomenna uusiksi. Ja ylihuomenna. Miksiköhän jouluna pitää syödä saatana samaa sapuskaa monta päivää? Eihän jussinakaan syödä. Jussina vaan juodaan.

Vinhoa elävässä valossa

Kala on parasta

Kirkko ei nyt ollut mikään taivaallinen elämys. Just niin tylsä, kun olettaa saattaa. Juu, oli muutama kynttilä, mutta ne helvetin halogeenit täysillä. Miks ihmeessä ei voi laittaa hiukka tunnelmaa? Ja miks sen papin puhe on niin tylsä ja ennalta arvattavissa. Herättelis perkele seurakuntaansa kunnon saarnalla joulun kunniaksi.  Ja voi tsiisus sitä miessolistia! Se oli sellainen 150 kiloinen ja mulle tuli sellainen olo, että hänestä pitäisi päästää ilmat pihalle. Ei, en nyt tarkoita murhaa kirkossa, vaan hän lauloi niin vaikeesti. Yritti reppana ylä-ääniä mut ne meni suomeks sanottuna ihan vituralleen. Hirvee kärsimys koko seurakunnalle.  Onneks en kuulu kirkkoon ja maksa tuollaisesta esityksestä. Eihän se mies äänelleen minkä voi, mut tajuaisi pysyä pois yleisöareenoilta. Mitä taas mun sopraanoon tulee, niin sepä taas niin kirkkaasti ja kauniisti kaikui kirkon käytävillä. On saatu synnitkin anteeks, enkä oo ennää yhtään holisti. Pyhähenki mie oon! Enihau, kirkko on aina kirkko vaikka kossulla voitelisi. Hyvä olt mieli ja sielu on nyt puhas. Kyllä kannatti taas.

Jossakin kurkkii tonttu

Sika ja sinappihuntu

Tisut ja misut. Piparitisut.

Meidän aatto oli oikein mukava. Kaunis, rauhallinen ja laitoin kaikki pöperöt. Sorruin töllöttimeen, mutta kakkoselta tuli aivan ihan joulukonsertti. Olettekos kiinnittäneet huomioo Johanna Kurkelaan? Siinäpä vasta kaunis ääninen kaunis. Mukana oli muitakin tuntemattomuuksia, ja meno varsin koskettava. Martta itkee vollas koko konsertin, niin sattu mun sieluun ja sydänjuureen. Konsertin siivittämänä nautiskelin uusituttavuus jälkiruokaa. Iltapäivälehdet ovat mainostelleet piparitiramisua. Otin ja kokeilin ja täytynee sanoa, että kopsahti mun makuhermoon. Olenhan armoton piparimään.

Mie sain pukilta lämpöhuovan. Jep, jep. Minuahan niin usein paleltaa. Meillä on sellainen kiva, perheen sisäinen leikki. Minä lyön himassa akkunoita auki  ja valitan kun, on niin helvetin kuuma koko ajan. Ukkorähjä kävelee perässä ja laittaa kiinni ja valittaa, kun on niin kylmä. Nyt tietysti herää kysymys, kenellä lahja olikaan ostettu? Olin kyllä kohteliaasti  ihan että jeesjees, ku kiva juttu. Vois se mökin terdellä olla hyvä juttu. Keväällä ja syksyllä. Sen pari viikko vuodesta. Thänks. Missä vittu ne timantit viipyy?

Kirkkomatkalla Joulupukki yritti iskee mua. Tai niin no joo, miten sen nyt ottaa? Jos pukki sanoo yksinäiselle homomiehelle aattoiltana: " Olisko herralla tarvetta hyvälle pukille? Niin, kyllähän siinä tietty epäilys herää. Minä uskon pukkeihin, mutta kiitin vain kohteliaasti ja jatkoin matkaani. Siksikö joulukirkko oli niin mitään sanomaton, koska mietin, että olisiko joulupukin kohtaaminen ollut kuitenkin herran ohjausta kohti suurempaa. Jos se olikin elämäni pukki, suuri rakkaus?! Voi ihmettä...

Jahas, ei tämä aattoiltakaan tuonut romanttiseen seuraelämääni mitään uutta. Ukkorähjä makaa töllön edessä, ja kilpaa kuorsaavat pikkukoiran kanssa. Minä istun täällä haiteckissä, hyvän aterian päätteeksi siemailen hieman jälkiruokaviiniä . Elämä on auvoisa ja ilmassa leijuu joulu. Kaikesta huolimatta. Kiitoskiitoskiitos. Iso kiitos.