Jännitänkö niin fyssärin kidutuspenkkiä, että heräsin jo ennen viittä. Aika murjottavaksi on jo 8.20. Ihan turha siis yrittää enää höyhennellä. Yläkerran yrjökin on jo ylhäällä, onkohan meillä samat biorytmit? Ai niin, naapureista tuli mieleen, että vastapäätä on aloitettu remppa. Veri nais, ja kuud pai päiväunet. Eihän siinä mitä, ihmisten täyttyy kotiansa laittaa, mutta olen nyt päivät himas ja joudun kuuntelee sen metelin. Sinne muuttaa uudet asukkaat. Tapasin käytävässä ja kivaan tyyliini toivotin lämpimästi tervetulleeksi. Näyttää olevan perhe. Jaloissa pyöri parikin reipasta mukulaa ja isukki ilmeisesti on erivärinen kuin kantaväestömme. Eikä siinä mitään pahaa ole. Toivottavasti siellä ei pidetä mitään heimojuhlia ja pennut saa elää kuin siat pellossa. Hyvästi rauha. Noh, nyt mää olen kyyninen vanha homo. Anteeks.
Päivät vilahtavat käsistä kuin kollikissat kuutamossa. Heräsin ja jo samantien olin maate panemassa. Suoritettiin tukussa joulun ruokaostoksia, nyt ei enää tartte hakee kuin tuoretavaraa ja sen semmoista. Jääkaappihan on pakattava täyteen apetta, ettei vaan herrajumala, jäädä ilman ja nähdä nälkää. Ukkorähjä osti kuuskyt joulutorttu. Kyllä, tukussa oli oikein torttukonsultti maistiaisineen paikalla ja Ukkorähjä meni halpaan. Meillä siis syödään torttuja vielä juhannuksenikin.
Siivoisin olohuoneen. Sellaista kevyttä pintaräpeltelyä, ei mitään nytkaikkiulospihalletuulettuu urakointii. Joulukoristelikin. Se on kivoo hommoo. Tein pienen jouluasetelman ikkunalle. Siellä tuikki tähtöset, jääpuikot ja lumihiutaleet. Kuusipuu sai asusteensa. Kuten kerroin mustavalkohopialla mennään. Tänä jouluna ei väreillä pelleillä. Sopii tähän tummaan säveleen. Laitan kuvia myöhemmin, nyt lasken vain kuusipuun eetteriin.
Minussahan asuu pieni runoilijasielu. Se nostaa päättään, kun aika ympärillä pysähtyy ja sielu aukee. Oravanpyörässä ei runosuoni kuki, eikä paljon muutkaan kukkaset. Nuorempana purin elämäni tuskaa runon muodossa, mutta nykyään semmoista angstia ei ole. Pöytälaatikossa löytyy ja aloittaessani tätä blogia, olinkin sitä mieltä, että tänne voisin runoja rustailla. Se kuitenkin jäi, mutta tämä hiljainen aika voisi olla otollinen, voisin kokeilla runopäivässä metodia. Mulla olisi noin niin kuin jotakin tekemistä.
Jos olisin elänyt intiaaniheimossa niin nimeni olisi ollut runoileva sonni. Tai paremminkin runoileva tamma. Hetkinen, tammahan on eri heimoo. Paremminkin runoileva lehmä. Olkoon taiteilijanimeni Pieni runoileva lehmä. Aika kiva, eiks vaan? Katsotaan nyt, kukkiiko se runosuoni ja onko siinä mitään järkee. Minusta runot ovat kivoja. Eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti. Tiiätsää, en nyt tarkoita, että tässä ollaan tekemässä mitään elämää suurempaa. Omaksi iloksi jotakin jännää. Ihan sama onko se haiku, kaiku, rakkaus tahi draama. Onpahan jotakin.
Olen vain pieni runoileva lehmä.
Ilman utareita märehdin.
Laitumilla lepäilen.
Katso, taivahalle syttyi tähti.
Tule tänne tähti, mutta
se vain lähti.
P:S Onkohan mun lääkitys ihan kohdallaan?
Kuusipuu sopii loistavasti tapettiin. Olisko tuohon vihreä niin istunutkaan. Herrajjestas, kun nauroin teidän 60 joulutorttua. On siinä pistelemistä. No, pakastimet on tietenkin keksitty. Ja jos teillä ramppaa vieraita, niin saavat ainakin torttua :D
VastaaPoistaAnna tulla vaan runoja, kyllä täällä luetaan kaikki, mitä jaksat kirjoittaa.
Sen verran leikin taas sisustussuunittelijaa, että toki piti kuusipuu stailata asunnon väreihin. Tietenkin juu. Harmonia on tärkeetä.
PoistaOnneks tortut oli siis paistamista vaille valmiita pakasteita. Eikä ne ole edes niitä tähtitorttuja, vaan ihan semmoisia tavallisia. Oikeesti, ne on kyllä hyvän makusii ja äkkiäkös tuota kuuskyt torttuu joulunpyhinä huitaistaan. Vieraita on tulossa ja meillähän tarjotaan aina lämmintä torttua!
Mara, sanot sit suoraa, jos alan mennä yli hilesee ruojeni kanssa. Mää en ite välttämättä tajua. Silleen toi runosuoni on sokee. Kirjuuttelen, kirjuuttelen...
Kerrassaan upea joulupuu!
VastaaPoistaMuutaman runokirjan lukeneena ja itsekin jotain julkaisseena kehottaisin kirjoittamaan lisää, runossasi on hilpeää nonsense-tunnelmaa.
Täällähän minä lyön piirileikkiä kuusen juurella! Jouluna pittää olla kotona nättiä.
PoistaMitä toi nonsense-tunnelma tarkoittaa, se kuullostaa ainakin sikahyvälle? Runoilu on tapa reakoida elämään, eikö vaan? Tunnelmia, tunnelmia...
Saas nähdä vieläkö pojat tortuista tykkää,
VastaaPoistakun jouluna 60 suuhunsa lykkää :)
Kiva kuusi.
Tää torttujen ja pipareiden ahminta loppuu onneks ensi viikolla.
PoistaTeko on aina teko, ja sitä ei voi oikein mitenkään selitellä. Kyllä niistä(kin) ihan nättiä saa kun tunkee koristeita täyteen ;) Mut eiks joulu oo just siksi ihana, että saa laitella kotia? Höpsötellä kaikessa rauhassa kivoi juttui.
Komea kuusi!
VastaaPoistaSiinäpä teillä on torttu jos toinenkin syötäväksi. Montako luulet syöväsi yhdellä istumalla? :-D
Minä saan syötyä kaks per kerta, mutta Ukkorähjä saattaa vetäistä kaheksan yhellä istumalla! Ja jos niitä nyt sit syödään pari tai kolme kertaa viikossa, niin äkkiähän nuo on syöty :))
PoistaKuusi on kyllä upea! Ostin valkoisen kuusen tänä vuonna, nyt himottaa myös musta ja tuo hopeinenkin. Mahtaakohan ens vuonna meillä olla kolme kuusta...
VastaaPoistaJa hei, ihanata joulua Pieni runoileva lehmä :)
Minä ihastelin sellaista pinkkiä. Sekin ois ollu ihan pähee tai sitten ei...
PoistaRunoileva lehmä kiittää ja kuittaa ja runoilee ;)
Hieno kuusi!!!! Iloista ja rauhallista ja ennenkaikkea rentouttavaa joulunaikaa!!!
VastaaPoistaKuin myös teidän koko perheelle! Ensimmäinen joulu uudessa kodissa on aina, niin noh, ensimmäinen.
PoistaNo ei nyt ihan Japanilaista Tankaa toi run runo, mutta aika liikkis ja suloinen!
VastaaPoistaUpea on kuusipuu. Kyllä sen ympärillä kelpaa pyörähdellä.
Sydänlämpöistä Joulua Martalle,Ukkorähjälle (jos tortun syönnistä tokenee) ja pienelle koiruli Jupelle.
Runo on kaiketi suomitanka ;)
PoistaKyllä passaa kuusen ympärillä hillua, hui hai.
Oikein ihanaa Joulua myös sinne ja rauhaisaa tulevaa vuotta!