29.12.2012

Ole hedelmä, senkin Ananas!

Arki tosiaankin on alkanut. Heräsin jo tuttuun tyyliini viideltä ja eilen oli jo mitäänsanomattoman tylsä päivä. Tiedätkö, tuntui, että se päivä ei lähde käyntiin ei sitten millään. Sellaista onnetonta vetelehtimistä, että herra tuommoisesta rankaisee. Onneksi meno iltaa kohti parani ja yritinkin olla tärkeä ja viitseliäs. Mulle tarjottiin eilen lippua Vain Elämää konserttiin, mutta enhän mää niin nopealla varoajalla saanut itsestäni lähtöä irti. Nyt harmittaa, kun katson naamakirjan päivityksiä mahtavasta konsertista. Olis pitänyt vain lähteä. Olin tylsyyteni uhri, perkules. Mä oon niin tylsä ihminen.

Naapurissa on alkanut remppa täydellä tohinalla. Lakupettereitä rampaa käytävässä kuin viidakossa konsanaan. Muuttaakohan ne kaikki samaan asuntoon? Niitä on monta, ainakin sata. Ja asunto on iso, viisi huonetta ja keittiö. Milloin kaikaa viidakkorummut, onko kotirauhani menetetty? Rakastavat päiväuneni ovat kadotettu toistaiseksi, se on hyväksyttävä tosiasia, plääh. Ystävällisiä ovat uudet naapurit. Terve, terve, mitä kuuluu? Minä vastaan Jambou, jambou, hyvin pyyhkii. Kiva saada väriä tähän juoppoyhdyskuntaan.

Kohta vaihtuu vuosi. Taas. Iltapäivälehdissä oli juttua kaikenmaailman julkimoiden kuluneesta vuodesta. Silleen niin kivasti kysellään. Mikä oli parasta vuodessasi, mikä jäi mieleen ja mitä toivot tulevalta vuodelta? Oikein rupesin miettii kulunutta vuottani ja kauhukseni sieltä ei nouse yhtään sellaista asiaa mistä olisin erityisen iloinen tai onnellinen. Itse asiassa en juurikaan muista kuluneesta. Mitä  hittoo, oonks mää ollut päissäni koko vuoden, häh? Onko koko vuosi ollut yhtä harmaata huttua, muistamatonta märehdintää. Vai onks mulla nyt joku harmaa kanava päällä, enkä näe asioita onnellisuuden valossa? Suattaapi olla. Tietty toi sairastelu on niin manipuloiva, että se saattaa jyrätä alleen kaikki kivat jutut. Koska onhan niitä nyt pakko olla. Kivoja juttuja. Juttuja kivoja.

Otetaaks hiukka taakse päin. Viime vuosi alkoi mahtavasti Thailandiassa. Mahtava reissu. Heti sen jälkeen tuli asunnon vaihto. No joo, jos voisin tehdä toisin niin tekisin. Olisin vielä onnellisesti espoolainen. Aina ei voi voittaa, eikä onnistua. Turha sitä nyt on murehtia. Okkei, tuli kesä ja mökki. Se on aina ihanaa. Oli kivoja juhlia ja upeita vieraita. Ai niin, käytiinhän me Norjassa. Ihan kiva reissu joo. Mut kesälomahan loppui kohdallani ihan liian lyhyeen. Olin kiukkuinen. Vai johtuiko sekin siitä, että niska oli silloin niin paha?

Syksyllä alkoi koulu. Se oli kohokohta. Tuli uutta  elämään. Aikamoinen tohina loppuvuodesta. Hei, hirveen nopeesti meni koko syksy. Ihan tajutonta. Lemon Deco polkastiin pystyyn ja vaik mitä. Mut silti, pääasiallisesti pintaan nousee tää sietämättömän olemisen keveys tai siis raskaus. Ai kauhee, olinks mää raskaanakin. Mitä mää synnytin? Tuskaako? Höpö, höpö ja sormi pois pyllystä. Älkääs ny, kyllähän mää tajuan, että elämässäni on paljon hienoja juttuja. Onnellisia juttuja. On paljon ihmisiä joilla on asiat paljon, paljon huonommin. Kiittämättömyys on maailman palkka. Häh, meneeks se noin? Menee miten menee. Mulla on kiva duuni, Ukkorähjäkin mulla on. Joo, joo kaikessa rajallisuudessaan, hän on rakastettava. Pikku koira on rakas, kotikin on kiva. Mulla on hienoja ystäviä ympärillä, niistä olen onnellinen. Hyi, nyt ihan hävettää. Kiittämätön moukka!

Tulevana vuonna voisi tietysti aina olla parempi ihminen. Voisi rakastaa maailmaa, voisi rakastaa puolisoa, kukkia ja mehiläisiä. Ihan kaikkea voisi rakastaa enemmän. Voisi laihtua, urheilla, lopettaa sitä ja aloittaa tätä. Paskat! Ehkä tärkeintä olisi oppia elämään hetkessä, eikä yrittäisi mitään. Antaisi elämän viedä. Tää nyt on kulunut klisee, mutta terveys on se tärkein. Näin olen sen saanut nähdä ja kokea. Se vain vaikuttaa niin moneen asiaan. Jos sit ei ole, niin voi menettää aika monta asiaa elämässä. Ikävä tosiasia, mutta erittäinkin huomioitava. Ehei, epätoivo ei ole mun juttu. Kauhee, kun mää oon tylsä, mutta olkoon tuleva vuosi terveyden ja hedelmällisyyden vuosi!! Aina voi yrittää. Niin siis mitä? Noh, olla ananas tai joku ihana tropiikin hetelmä. Hempeästi hedelmällinen. On vaalittava sitä mitä on jäljellä ja oltava onnellinen asioista jotka sinulle on annettu. Tuohan oli kuin suoraan raamatusta. Marthan psalmi 202 Jesajan kirjasta 501. Hallelujaa!


4 kommenttia:

  1. Pastori Isä Markku ja aamunavaus! :D

    Saitko sun fibrojuttuniskaan jotakin tehoavaa medisiiniä vai jatkuuko hoito ainoastaan fysiologisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, pillereitä olisi vaikka joka lähtöön. Niitä pahimpia myrkkyjä ei taho ottaa. Menee ihminen sekaisin. Tällä hetkellä kokteili on ainoastaan hyvin mieto kipukynnystä nostava lääke ( mielialalääke, mutta pieninä annoksina nostaa kipukynnystä.) Melatoniini auttaa nukkumaan, jos auttaa.
      Voimakkaat särkylääkkeet tarpeen mukaan. Mut nekin on aika mömmöjä.

      Pastori kiittää ja kuittaa :)

      Poista
  2. Älä murhetu Martta. Ens vuodesta tulee Sun vuosi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä murehu. Pieni alevire kuuluu taiteilijasieluille. On sitten mistä ponnistaa.
      Ensi vuosi on hyvä vuosi. Toivottavasti meille kaikille!

      Poista