Menneisyytensä vanki

Juppe höpöläinen herätti mut jo kuudelta. Vuhkasi viereen ja olihan se noustava. Pikku koira ei vain ymmärrä sitä, että herättyäni, mulle ei välttämättä enää uni maistu. Nyt kuorsaa tyytyväisenä mun sängyssä ja minä keittelin mokat. Talo ympärillä on hiljainen. Kuoleman hiljainen. Ei laatta lennä yläkerrassa, viidakkorummut ovat vaienneet ja naapurin juoppo pariskunta on palannut ruotuunsa. Totta tosiaan, heillä ei jäänyt putki päälle. Silloin aattona kinkun kaveriksi hörpöttelivät. Kukapa ei?

Kuusi on kuopattu. Niin mukava kun joulua onkin laittaa, niin en kestä pitkään sitä epäjärjestystä. Mulla on tavaroille ja huonekaluille tarkkaan määritellyt paikat. Ja jos siitä kaavasta poiketaan, niin tunnen oloni epäjärjestäytyneeksi. Nyt koti on taas koti, eikä mikään joulupukin paja. Siinä samalla siivosin ja nyt on mieli tyyni ja ahdistumaton. Onkohan mulla se Aspergerin oireyhtymä. Olen niin keskitäytynyt tähän kodin puhtaanapitoon, että joku voisi pitää sitä jo epänormaalina. Jätkä on saatana rätin jatkeen alvariinsa. Mitä sitä sitten muuta, mihin sen ajan käyttäisi? Opettelisin vaikka kiinaa tai kirjoittaisin raamatun uusiksi. Illaksi duunasin myös makaronilaatikon. Siinä vasta hyvä ape. Takuuvarma. Tuli vain vedettyä makarooniöverit. Tiiätkö, söit ensin ison annoksen, uh huh hu. Hetken päästä ihan pikkasen lisää, uh huh hu. Eikä aikaakaan, kun taas maistui hiukka, äääh uh hu höö. Painuin nukkuu jo het kympiltä. Onnellisena uuvahdin.

Uh hu huu

Ukkorähjä soitti just. Oli herännyt yhtäkkiä viideltä ja miettinyt jotakin heijastin tilausta. Oliko hän varmasti tilannut oikean määrän, ettei vain vahingossa 50.000 kappaletta. Asia oli niin vaivannut, että hänen oli pakko lähteä tsekkaamaan duuniin meilit ja tarkistaa tilaus oikeaksi. Haloo, kello viis?! Joo, tiedän kyllä tuon tunteen. Jos joku asia alkaa painaa mieltä, niin sehän ei jätä rauhaan ennen kuin olet saanut varmuuden. Kaupunki oli kuulemma hiljainen, mutta keli on tappoliukas. Olkaa siis varovaisia, jos lähdette liikenteeseen. Hui.

Seinäpinta maistiaisia

Maistiaisia 2

Käytiin eilen lopputyökohteessa. Siellä on täys tohina päällä. Remppa etenee lujaa vauhtia. Seinäpinnat on jo redi, makkarin maisematapetti puuttui ja lattian laitto alkoi eilen. On jännä tunne, kun mun tekemä suunnitelma alkaa muuttua lihaksi ja vereksi. Minähän näen kaiken jo valmiina ja luotan siihen. Hyvälle näytti ja uskoisin, että saadaan asukkaan näköinen lopputulos. Taas kerran ihmettelin, kuinka värit ja erilaiset pinnat saakaan aikaan isoa muutosta. Asunto huokuu jo nyt rauhallisuutta, mutta piristävin lisämaustein. On tää kivoo hommoo. On on.

Kierrettiin eilen myös kierrätyskeskuksia. Joulupukkihan lupasi mulle sen kirjahyllyn. En tiedä, ei taida noi keskukset olla oikeita paikkoja löytää sitä. Mutta paljon siellä on tavaraa, ihan mahottoman paljon. Jos olisi kädentaidoiltaan armoitettu, niin kyllä sitä voisi tehdä vaikka mitä kivaa uniikkia. Kyllä mulla ideoita olisi, mutta en suinkaan ole ammatiltani puuseppä. Jos olisin, niin perustaisin sellaisen pajan, joka duunaisi kaikesta vanhasta jotakin jännää. Pitäiskö mennä puuseppä koulutukseen? Joo, hyvä idea. Kasvatan viikset ja menen amikseen. Kyllä kirjahylly vielä löytää mut. Se menee just niin. Se löytää mut enkä mä sitä. Rakkautta ensisilmäyksellä. Kirjahyllyyn, haloo pervo!

Tänään treffaan mun londonin ystävää. Mennään päiväkävelylle ja kaffelle. Laatuaikaa yhes. Jette kiva. Huomiseksi pitäisi väsää pottusalaatti maustumaan. Perinteisillä siis mennään. Nakkeja pottusalaatilla. Pitäskö laittaa uppomunia. Ne on hyvii. Olenhan tällainen uponnut muna itsekin. Hah, ha olipa näppärä vitsi. Huomenna mennään kallion kulmille ottamaan uusivuosi vastaan. Toivottavasti jaksan valvoa ja vaihtaa vuoden. Olisihan se kurjaa jäädä menneeseen. Olis niin ku menneisyyden vanki.