Annoin periksi. Ei jaksanut Martta jouluun asti. Niin levisin kuin hujasen paska. Vääjäämättömästi olen alitajunnassani tiennyt tämän, että jossakin vaiheessa, joku minussa sanoo Poks. Olkapää sanoutui irti yhteistyösopimuksestamme. Se vain sai tarpeekseen ja päätti, että mä en halua liikkua. Tai voi se liikkua mutta siitä seuraa interfaalinen ( hieno sana, mut mitä tarkoittaa. Kuullosta hyvälle.) kipu. Eikä siinä tietenkään kaikki ole, mutta en nyt ala niitä täällä valittamalla erittelemään. Eihän semmoista Joulupukkikaan jaksaisi. Ei niin.
Olen niin pettynyt itseeni. Pettynyt kaikkeen. Sitä haluaisi olla ristoreipas, ritariässä, voimajätti ja vaikka vittu batman. Ihan surkee luuseri olo. Onko sitä sairastunut johonkin kaikkivoipaisuuteen vai miksi on niin vaikia myöntää, että on kaput? Meitä yrittäjiä rangaistaan siitä, että uskallamme sairastaa. Eikä se, että menet ja olet luuseri, niin siihen päälle pitää miettiä henkilökohtainen konkurssi ja huoli niistä asiakkaista. Jos nyt olisin nuori jannu, sanoisin itselle: " Älä herran nimessä koskaan, ikinä koskaan, ala yrittäjäksi!" Ja alkaisin silti. Olen yrittäjä sielu. Pah!
Luonnevikaisena erittelen mielessäni tätä umpisolmeutunutta mustaa lankakerää ja yritän vetää jostakin narusta. En näe alkua, en näe loppua. Näen vain ison, mustan, sotkuisen, tahmean, likaisen lankakerän. Voi vidhu, missä mun puikot ovat? Tai edes koukku? Uskaltaisinko edes ääneen sanoa, että kaiken tämän yllä leijuu uupumus. Joo, joo, tiedän... Mitä vielä? Etkö parempaan pysty. Eräs asiakkaani kertoi työkaveristaan, joka aivan yllättäin oli sairastunut uupumukseen. Hänet oli löydetty työhuoneestaan avojaloin itkemässä, eikä hän tiennyt missä oli. Puupaa-auto oli tilattu paikalle ja hän oli sairauslomalla kaksi vuotta! Jälkeenpäin kertoi, että oli se kauhiaa. Ei osannut autoa ajaa, ei pestä pyykkiä, ei tehdä mitään. Oli mennyt muisti ja kaikki. Tarina sai minut miettimään. Voiko ihminen uupua tietämättään noin pahasti. Pitääkö viedä itsensä noinkin pitkälle. Mie en taho kadota, enkä olla ilman sukkia. Mulla on kerä mustaa lankaa, kudon sukat. Kudon kymmenet, etten kadota. Enkä itke, perkele!
Eilinen magneetti oli kaamea. Paha ja komea tohtorisetä tuikkasi isolla neulalla. Muutoinkin kipeä ja kosketusarka olkapää sai varjoainetta hirveällä ruutalla. Hyi helvetti, kun teki kipiää. Hiki tuli. Tuskan hiki. Nyt se on kuvattu, mutta vastaanotto on vasta helmikuun lopussa. Jos olisin nöyrä ihminen, kuuliaisesti sinne asti odottaisin. En ole nöyrä, teen kaikkeni, että saisin tulokset hetimiten ja päästäisiin asiassa eteenpäin. Sama keissi oli ton niskan kans, enkä hullua hurskaammaksi ole tullut. Kuinka kipeäksi ja kykenemättömäksi ihmisen pitää tulla, että saisi jotakin apua. Mielialalääkkeitä saisin vaikka joka tohtorilta. Hetkinen, nythän mää tajusin, miehän olen luulosairas. Siis niin kuin sairas mieleltäni, siihen tietenkin tarvitaan mielipillereitä. Jihaa! Ei mun niskassa, nivelissä, lonkassa ja olkapäissä ole mitään vikaa. Se kaikki onkin mun mielessä. Ah, mikä helpotuksen syvästi hyväilevä tunne. Olen pelastettu. Olen mieleltäni epävakaa, olen siis mielisairas. Sairasmielinen.
Do diin. Nyt kun tää mun elo on niin kauhian surkiaa, niin en tietenkään voi kirjoittaa tänne mitään kivoja juttuja. Munhan tulee kärsiä ja levätä. Maata tuossa sohvalla ja haista tekemättömänä. Joulu on peruttu. Herran enkelit ovat lentäneet kadotukseen ja pukki on ympäripäissään. Sika saa jatkaa elontaivalta, meillä syödään viikon vanhaa kaurapuuroa. Keitän viimeisillä voimillani kymmen litran kattilan sitä ja siinä on joulun ape. Hallelujaa ja kiitos!
P:S Tiesittekö, että elämää ei kannata ottaa niin vakavasti?
Voi voi Marttaa. Sääliksi käy. Mutta uskaltaisin sanoa, että kun sun ruoka/pöytäkuvia katselee, niin puolitehoakin riittää loistavaan lopputulokseen. Tuskin tarvitsee pelkkää kaurapuuroa syödä. Kyllä vähän moitinkin sua. Täytyykö sitä remonttia viidessäkymmenessä paikassa yhtäaikaa tehdä + omat duunit + joulunodotusvalmistelut siinä ohessa. Kun se kroppa nimittäin tuppaa muistuttamaan levosta, jos mieli ei älyä. No niin, nyt olen torunut. Se olkapää tykkäs tietenkin siitä isosta piikistäkin kyttyrää. Mitä, jos pari päivää oikeasti lepäisit? Luet jotain kivaa ja katsot mukavia ohjelmia telkkarista. Oot sitten jouluna paremmassa kondiksessa? Tsemppiä.
VastaaPoistaKiitos toruista, ne tekivät hyvää sairastuneen sielulle. Tarkemmin ajateltuna, tuommoinen puolitehojoulu voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen ajatus. Jos sen verran fuskaan, niin ostan laatikot valmiina, mutta laitan itse rosollin ja sienisalaatin. Niin ja lohen sekä muut kalat. Jälkkäri voisi olla joku yksinkertainen ja sikahelppo.
PoistaToivon myös, että voimani jaksaisivat hieman joulusiivota. Eihän joulu tule, jos ei yhtään siivoa. Tolua kehiin, kiitos. Kuusenkin ajattelin laittaa, sellainen aito, suomelle tuoksuva. Ei missään nimessä niitä ulukomuan kuusia, ne haiseekin ihan oudolle.
Mutta ensin levähdetään hiukka, ja kerätään voimia jaksaa taas suorittaa toi joulu tosta alta pois. Ihan oikeesti jäin pidemmälle sairauslomalle ja palaan töihin vasta tammikuun loppupuolella. Tajusin, ymmärsin, hyväksyin jäädä huiloomaan! Sopivasti kaikkee, ei mitään liikoo, eikä mittää liian vähä. Eiköhän se näillä saada elämä nousuun! Jännittäviä joulun odotus hetkiä!
Kyllä kannattaa mun torut puoliteholla vähintään ottaa, mä oon vanhempi kuin sä :D Lisäksi mulla on omaa kokemusta nivelrikko-olkapäistä. Oli aikoja, jolloin en pystynyt nukkumaan olkapääsärkyjen takia. Kävin jumpassa ja fysioterapiassa, lääkäri sanoi että parempi rasittaa kuin olla rasittamatta. Itse kyllä huomasin, että mitä vähemmän rasitin, sitä kivuttomampi olin. Nyt en ole siis vuosiin tehnyt mitään olkapäitä rassaavaa eikä ole tarvinnut lääkkeitä syödä olkapäiden takia. Tätä nykyä vietän mieluummin vähän laiskempaa, mutta kivuttomampaa elämää :)
PoistaOlkapäähelvetin läpikäyneenä (anteeksi ruma sana näin joulun alla), tiedän mistä puhut. Ja jos diagnoosiksi tulee "frozen shoulder", niin tiedän vielä paremmin. Mutta mikä parasta, tiedän senkin, että siitä paranee ajan myötä! Kärsivällisyyttä vaatii, mutta kädestä tulee vielä ihan hyvä. Mulla on nyt reilu vuosi siitä, kun lopetti liikkumisen ja nyt pelittää kohtalaisesti. Voi kuulostaa lohduttomalta, mutta oikeasti se puutteellinen liikerata lakkaa haittaamasta justiin sinä päivänä, kun kipu loppuu. Se on fakta :)
VastaaPoistaSain kuvien vastauksen tänään. Mut se tuli taas niin lääkärin kielellä, että en kaikkea tajunnut. Sen ymmärsin, että mitään leikattavaa tuskin on. Joku olkanivelen rappeuma, olkapussissa (?) nestettä ja jänteet tulehtuneet. Ensi viikolla alkaa taidokas fysuoterapia ja sain aika kivat pillerit. En vain ole uskaltanut niitä vielä ottaa, särkylääkkeen vedin ja se jo tuntuu tilulilulei! Hirveen voimakkaita mutta auttavat kipuun.
PoistaHuilaan ja jumppaan kuukauden, katsotaan mikä sit on tilanne. Jos tällä stopilla voisi ehkäistä sen, että ei vuoden kuluttua olisi ihan kaput. Pelkkä raato. Nyt revitään ilo joulusta, onpahan ainakin aikaa rauhoittua ja se kai se onkin Joulun perimmäinen tarkoitus. Eiks vaan? Oikein ihanaista Joulun odotusta myös sinne!
Joo, jäätynyt olkapää on kamala, mutta menee onneksi ohi. On ensin vuoden kipeä ja sitten toisen vuoden jäykkä, pahimmillaan, mutta jumpalla se siitä tokenee taas entiselleen. Ota nyt hyvä mies rauhallisesti ja heittäydy edes päiväksi tai kahdeksi sinne sohvan pohjalle, se voi tehdä eetvarttia. :-)
VastaaPoistaHeitän kohta ruhoni tuohon soffalle ja kello vasta puol viis. Ennen kuulumatonta! Nythän pitäisi siivota tai ainakin muutoin olla hirveen tehokas. Ehei, mie möllään töllöö ja otan rennosti. Olen pakotettu siihen.
PoistaEiköhän toi olkapääkin joskus tokene. Onneks on hyvät lääkkeet. Toivottavasti se ei ole jäätynyt olkapää. Kuvien mukaan ei kaiketi. Jotakin nivelrikkoo ja pikkuhässäkkää vain. Hyvä hyvä.
Täällä edetään jouluun hyvin rauhallisin ottein. Ei rehkitä, eikä muutoinkaan hermoilla. Nyt kun on saikulla, niin voi laskeutua hissun kissun jouluun. Ihanoo! Jouluja sinnekin päin!
Joo tiedän tunteen! Valitettavasti. Täällä toinen yrittäjä 5 viikon "pakko/sairaslomalla" isohkon suolistoleikkauksen jälkeen. Tunnistan itsestäni niin tota samaa suorittajaa kuin sinäkin Martta. Nyt kun en SAA nostaa 5:een viikkoon mitään maitopurkkia painavampaa on ollut aivan kauhea tottua tähän hiljaiseloon. Nyt tämä alkaa jo sujumaan ja ei kuule tunnu yhtään hullummalta. Vieraita on Jouluksi kutsuttu menttaliteelilla vieraat passaavat emäntää. Ja olivat tähän oikein tyytyväisiä ja haluavatkin auttaa. Itselle tulee aina niin syyllinen olo kun ei koko ajan tee jotain. On se vaan kumma miten pitää itselleen tuollainen stressi aina kehittää.
VastaaPoistaMulla todettiin pari vuotta sitten Basedowin tauti, joka on voimakas kilpirauhasen liikatoiminta. Basedowin taudin oireet on tosiaan monimuotoiset ja mullakin ensin epäiltiin sitä Fibromyalgiaa tuon lihasheikkoiuden takia. 2 vuotta hyppäsin kaiken maailman lekureilla ja tosiaan kaikki tarjosivat vaan psyykelääkkeitä ja kaikkia muita mömmöjä. Yksikin lekuri kysyi suoraan, että ei kai pikkurouva nyt vaan kuvittele näitä oireita. Käykää vaikka kuntosalilla niin vähän piristytte! Sitten yksi lekuri määräsi kilpirauhaskokeet ja yhdellä yksinkertaisella verikokeella tauti selvisi ja sain sen hyvällä lääkehoidolla aisoihin. On se kumma, että ei haluta tukia, vaan heti mömmöjä tuputetaan. Ja mäkin kävin koko ajan yksityisellä ja kaikki maksoin itse.
Ota sinäkin Martta nyt hyvä ihminen vähän vapaata ittestäs ;=) ja keräile voimia. Sen kyllä oppii kunhan antaa vaan itselleen luvan.
Ihana Joulu tulossa, vieraat passaa emäntää! Kuinka maltat olla, tai siis pakkohan se on!
PoistaHyvä, että vohdoinkin on selvinnyt. Taidat tietää aika tarkkaan, mitä olen käynyt läpi :) Mut kyllä tää tästä... Rennosti otetaan. Eilen vähä siivosin...vähä.
Kyllä mää nyt jo maltan ja niin maltat sääkin. Sopivasti pientä puuhasteluu ja sit taas istutaan ja juodaan vaiks se lasi glögiä ja kuunnellaan joululauluja. Huokaillaan ja otetaan päikkärit. Sairaslomalla hoidetaan myös yhtä lailla mieltä, joka meillä yli-ihmisillä on välillä aika piukeena ;=)Mä olen hurahtanut ihan noihin äänikirjoihin, joita lataan Elisa Kirja-palvelusta MP3:een. Kuulokkeet korville ja 15 min uni on taattu. Onneksi voi aina kuunnella uudestaan. Sofie Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" meni viimeiksi.Se on mainio keino myös kun herää 3:16 ja ei tule uni silmään!
PoistaMinkähän takia semmoinen tekemättömyyden synnintunto suomalaisessa niin lujasti istuu? Ihan kuin sitä olisi kauhea syntinen, kun hetken huilaa. Ja varsinkaan kipeeksi ei voi ryhtyä, ei sitten millään. Muistan aikoja, kun olin päivätöissä, niin kylläpä piti naisten (oli naisvoittoinen työpaikka) ängetä ties missä flunssa- ja muussa taudissa töihin itseään rasittamaan ja muita tartuttamaan.
VastaaPoistaLopeta nyt, hyvä Maketsu, siinä synnintunnossa rypeminen ja nauti jokaisesta kivuttomasta hetkestä, jos niitä on, ja anna itsellesi rauha ja lupa olla sairaslomalla. Ihminen paraneekin nopeemmin, kun on itselleen armollinen. Amen. Ja jos vielä luen täältä blogista, että olet "vähän siivoillut" tms. niin tulen antamaan sulle tukkapöllyä. Terv. Kukkahattutäti
Se on se luterilainen kasvatus ja herran pelko. Se istuu meittin sukupolvessa kuin tikku, sanonko missä.
PoistaToi on kyllä varmasti totta, olemalla itselle armollinen, paranee nopeammin. Ei se, että murehtii ja kärsii hirveitä omantunnon tuskia auta tervehtymään.
Minä en osaa olla ihan tekemätön, sairastuisin siitä lisää. Mutta sen ymmärrän, että en ala pesemään ikkunoita, enkä lattioita. Otan silleen varovasti ja pikku hiljaa, niin paikat tervehtyy ja kestää.