12.12.2012

Mun mammani muni mut

Täshän mää taas törötän kuin tatti. Kuuntelen mieltäni ylentäviä aamun avauksia naapurista. Juoppopariskunta on selkeästi katkolla. Isäntä on saanut rollaattorin ja sen jälkeen sieltä ei ole kuulunut. Onko vallan laitettu korkki kiinni? Noh, kyllä se jouluna viimeistään repeää. Mutta toi yläkerta on eksoottinen. Sieltä kuuluu joka aamu lahjakkaasti Yyyyrjöööö! Yyyyyyrjöööö! Ensin alkaa se hillitön huonekalujen hilaaminen pitkin lattioita ja sit lentää laatta. Ja tämä sama kuvio toistuu joka aamu. Varmasti siellä on joku ikävä sairaus, joka laittaa äksönit het aamutuimaan. Sellaista se elämä on...

Hau swiit!
Saatiin eilen mutsilta joulupaketti postissa. Se oli jotenkin liikkis ja samalla hyvin kantaaottava. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, hän on selkeästi tullut sinuksi sen ikävän tosiasian edessä, että hänen ainokainen poikansa on hintuntinttura. Mamma päätti repäistä ja laittoi pojalleen vaaleanpunaiset villasukat! Eikä siinä kaikki, miesystävälle tuli myös, mutta harmaan vaaleanpunaiset. Saatteena oli hauska kirje. Annan sen tähän, mua niin nauratti kovin. Ten points Mama!
"Heippa! Värkkäsin joutessani teille sukat toivottavasti ovat sopivat ja lämmittävät jalkoja sekä mieltä. Sinulle on vaaleanpunaiset ja Patrikille harmaat eihän ne ihan priimaa ole katsos värkkäsin ne Kiinassa. Terveisin ja rakkaudella Äiti. Lämmintä Joulua!

Valotaidetta Helsingin yllä
Lemon Deco sai ensimmäisen duunitarjouksen. Eräs asiakaani oli niin vaikuttunut tekemästämme pintaremontista, että tilasi minut keväällä katsomaan heidän vastaanottotiloja. Kysymyksessä on hammaslääkärin tilat ja het oitis mieleni alkoi miettimään. Mikä onkaan ikävämpi tila kuin hammaslääkärin vastaanotto kidutukselle? Siitähän pitää saada hauska ja oloa helpottava, herkästi vastaanottava ja kutsuva tilataideteos. Niin pitää. Tästä se lähtee!

Yksi lukijoista oli muistelut takavuosien postausta eräästäkin joulukirkkoreissustani Naantalin kylpylässä. Ihan piti itsekin käydä se lukaisemassa ja päätinkin kopsata sen tänne. Olkoon tämä pikkuinen opetustarina siitä, mitä sen joulun kuuluisi olla. Ei hötkyillä, eikä hermoilla. Eiks niin?
Paras kristillinen jouluhenkäys oli takavuosina Naantalissa. Martta vietti ansaittua joulujuhlaa kylpylässä ja päätti jouluillallisen jälkeen mennä jouluyön jumalanpalvelukseen Naantalin kirkkoon. Illallinen oli runsas, viineineen ja aperitiiveineen. Hiukka tuli kiire ja Martta otti taksin ja sillä kirkkoon huitaisi. Tunnelma oli katossa ja tunsin Jumalan armollisen läsnäolon. Illallisella nautitut ruokajuomat tekivät kiireessä kepposen ja kihahtivat nuppiin kirkossa. Voe herra mun jee, mikä pyhä toimitus! Kaikki oli niin kaunista ja herkkää. Martta sai hoilata perinteisiä virsiä oikein antaumuksella. Ehtoollisviiniäkin hiukka siemailin ja papille silmää iskin. Kirkko oli sielua hivelevän kaunis ja sisääni astui herran armollinen henki. Uskoin vahvasti, että nyt Janhusen akan poika paukahti uskoon. Niin oli hyvä, lämmin ja turvallinen olla. Olen ihan varma, että Jumala, Jeesus, Mahmed, Budhis ja Sirvana puhuivat kauttani. Hallelujaa!! Siinäpä viinihöyryt pikkuhiljaa laskeutuivat ja Martta palasi tukevasti maanpinnalle. Kävelin rantatietä takasin kylpylälle, ja ilta oli satumainen. Lunta satoi elokuvamaisen pehmeästi leijuen. Pakkanen kipristeli muutoinkin Martan rusottavia poskia ja sisälläni hyväili herran rauha. Ihan siis oikeesti. Oli hyvä olla. Oli Joulu.

4 kommenttia:

  1. Ajattele kuinka hienoa viettää joulua kansainväliset villasukat jalassa. Sitäpaitsi väri passaa kinkun kanssa mainiosti :)

    PS. Muista katsoa tänään Akuutti. Muistaakseni 19.55.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, nehän ovat kinkun syönti sukat!

      Akuutti oli mitään sanomaton :(

      Poista
    2. Niin oli :(. Petyin itsekin. Ohjelman esittely antoi ymmärtää enemmän.

      Poista
  2. Kiitos ;-)
    -M-

    VastaaPoista