Elämisen peruslähteillä

No niin. Nyt se sitten tuli. Talvi. Pakkohan tätä on kommentoida, niin tuli ihanaisella voimalla. Siinä on jotakin alkukantaisen voimakasta, kun ihmispolo joutuu selviämään luonnon armoilla. Kivasti tuommoinen pölläyttää harmaata arkea. Sitä kävin miettimään, että kyllä lumen tulossa on oikeasti jotakin mieltä piristävää. Miettikääpä vaikka lapsia ja eläimiä. Miksi ne muutoin menisivät ihan sekaisin, ovat jotenkin innostuneen iloisia. Juppekin loikkii kuin pupujussi ja ottaa lumikylpyjä. Näkee, että se ottaa talven ilolla vastaan. Lapset ja koirulit osaavat olla vielä aidosti sitä mitä tuntevat. Ei ole elämä pilannut... Ei ole mieli paatunut myrkky.

Eilen rupattelin bussissa vieressä istuvan naisen kanssa. Yleensä mökötän suomalaisittain, mutta hänen lattialla pudonnut pipo käynnisti keskustelun. Olin silleen rennosti etelänmaalainen ja kohteliaasti nostin piposen hänelle. Siinä vitsailemaan lentävästä hatusta. Koko matka rupateltiin ja siinä joulut jo selvitettiin ja sain kuulla, että portugaliin on menossa hän. Minä jo meinasin avautua aamukakka koostumúksesta, mutta pitäydyin enemmän yleisellä tasolla. Jännä tunne tuommoinen, jutella bussissa. Ja vielä tuntemattoman kanssa. Valoisaa jatkoa toivotimme.

Illalla metrossa taas elämän toinen puoli inhokkeineen näytti kasvonsa. Vastapäätäni tuli istumaan joku häiriintyneen oloinen narkki. Ne tunnistaa siitä, että ovat viritettyjä kuin viulunkielet ja pakkoliikkeisiä. Paskaisiakin ovat. Tämä jauhoi purukumia silleen yliyli korostuneesti ja hakkasi kämmenellä ikkunaruutua. Antaumuksella sylki lattialla. Katse tiukasti iltapäivälehdessä pelkäsin, että hän ottaa kontaktin minuun. Jollakin asemalla ilmeisen tuttu nuorisojoukko, häiriintyneitä sällejä tuli kyytiin. Vetivät röökiä metrossa, ja voi taivas sitä keskustelun tasoa. Onnekseni sain jäädä unholaan ja poistuivat häiritsemästä sivistynyttä matkantekoani. Minä annan kaikkien kukkien kukkia, mutta en voi mitään sille, että pelkään noita ja saan ylimääräisiä rytmihäiriöitä. Enkä ole niin voimallisen rohkea, että menisin sanomaan: " Kuuleppa sälli, lattioille ei syljetä, eikä metrossa polteta tupakkaa. Nyt tuli piiskaa."Pahimmassa tapauksessa pääset hengestäsi, vaikka kuinka tekisi mielesi ohjentaa harhautuneita.

Pore onneen

Tästä päästäänkin sujuvasti elämän peruslähteille. Nyt tulee hieman ulostuksellista asiaa. Sinä joka  kavahdata näitä asioita, ole hyvä ja skippaa yli tämä kappale. Olen syvästi pahoillani, mutta mun on ihan pakko kertoa tämä umpeutuneelle kansalle, sillä tiedän, että en ole asian kanssa yksin. Kaiken kokeneena, kaiken nähneenä, olen yllättävästi saanut apua magneesiumista. Jokainen jolla ko. vaiva, ongelma, elämää suuresti haittaava pieni iso asia on, tietää mistä puhun. Ei, ei tämä suinkaan ole uusia kikka. Olen itsekin aikoinani kokeillut ottaa sen yhden magnepilsun iltaisin. Todetakseni vain, että ei siitäkään ollut apua. Vitsi ( tässä tapauksessa apu) piileekin ilmeisesti siinä, että nyt vetäisen kaksi poretablettia iltaisin ja aamulla taivaallinen enkelikuoro ja kaikki muut hengelliset ylistävät ja saan aikaiseksi hemaisevan tuotoksen. Että ihminen pystyy olemaan asiasta onnellinen. Voin vain suositella kokeilemaan. Pssst, ilman pervon häivääkään. Kiitos ja anteeks.

Tänään mennään näillä

Ai ku söpö

Tänään otan ja maalaan ton eteisen seinän mustaksi. Jännää. Todennäköisesti on vahva efekti. Tykkään mustan voimasta. En mikään gootti ole, mutta synkkänä syntynyt joo. Tänään saan myös vieraita. Kiva. Ajattelin, että laitan sitä avokadopastaa. Pakkohan se on kokeilla. Sain asiakkaalta lahjaksi sen Safkaa keittokirjan. Rili nais. Sain myös suklaarasian. Oli paljon pähkinäsuklaata siellä. Ei mun feivorit, mutta rasia on sikakaunis. Sydän. Love. Ihq! Onks toi nyt aika nuorisoo. Toi Ihq! Voi ällön lällyn lää...