Anteeks. Olenko. Anteeks.Tiellä.

Arkena ostarilla maleksiminen ilman kiirettä on perin juurin outoa. Mulla oli tunne, että aivan kuin otsassani olisi iso punainen S-kirjain. SAIRAS! Kaikki tuijottivat paheksuvasti ja minä pyytelin anteeksi. Sanoin dressmanin myyjälle, anteeks mie oon sairas ihminen. Cittarin kassaltakin pyysin anteeks, että tällä lailla sairaslomalla alennustuotteita täältä kannan. Anteeks, anteeks. Yritin näyttää kauheen kärsivälle ja liikuin silleen hidastetun varovasti. Välillä pysähdyin huiloomaan ja huokasin syvään. Nojasin seinään ja suljin silmäni, yrittäen näyttää sille, että kohta menetän tajuntani.

Ai, meilläkö muka lunta?

Kauheest paljon tein kivoi pikku ostoksii. Ukkorähjä sain pinkit kalsarit, sukkaa ja sitä kragaa. Ostin söpön kellon, johon tulostin ja askartelin Juppen kuvan. Cittarista ostin alesta paidan ja liivin, sikahalvalla. Mut musta ne oli ihan styleet. Hassu tunne tuli. Ihan kuin joskus lapsena jouluostoksilla. Sehän oli niin yyber tärkeä juttu, kun lähdettiin jouluostoksille. Puolisukua oli antanut sitä joululahjarahaa ja sit niitä pikkujuttuja (jolla kukaan ei tee mitään) shopattiin. Olin hetken lapsi, terve lapsi.

Ounli four juurous

Timangia sen olla pittää

Tiger, uusi putiikki on rantautunut ostoshelvetteihin. Ai kauhee ko siell on kaikkee kivaa. Ja halavalla. Mitään niistä et välttämättä tarvitse mutta kuitenkin ostat ja tarvitset. Siellä mulla meni tunti. Mut hei, siellä on hyviä kynttilöitä edukkaasti ja kaikissa väreissä. Sieltä löysin ton kellon ja ihanat timanttiset lautasliinarenkaat joulupöytään, en kestä! Meinasin jo ostaa sellaisia pieniä kuusia led-valoilla, sellaisia ihan minimini. Ne vaihtoivat väriäkin! Niitä olisin ympäri kämppää jouluksi sirotellut. Huh, huomaa, että en ole terve. Pakenin paikalta ja jätin Tigerin. Ja kuuset.

Joulu on turvattu

Tänään pitäisi suoriutua isolle kirkolle. Siksikö heräsin ressaamaan jo puol kuus. Ihan pelottaa. Aloitan sen fyssärin ja odotan suorastaan ihmeitä.  Tää on nyt sit joku nmt tai mnt, tai tmn. En mie tiiä, olkoon mikä tahansa mut kyllä minnuu ihan huvittaa, kun kaikki vaivani tiskille repäsen. Hieroppa ja vatkaa sitä kaveri, annan elämäni käsiisi. Duunissakin piipahdan, musta tuntuu, että olen ollut pois jo huru mykke. Onkohan siellä kaikki ennallaan? Varmasti, sillä ei sota yhtä miestä kaipaa. Sehän se on jännä. Maailma pyörii ja tukat lyhenee vaikka minua ei olisi. Mie pyörin heikkona ostarilla ja elämä jatkuu. Näin on kuulkaa näppylät ja nipukat. Nyt on mentävä, etten vaan myöhästy. Minäkö? Hah!