Ykköslaatua edulliseen hintaan!!!

Ei mulla oo mitään asiaa. Olen siis asiaton. Sen vaan sanon, että tekisi mieli hypätä aurinkoon. Ottaa valokylpy tai jotain. On niin pimiää, hirveen pimiää. Herättyäni, sytyttelen valoja silleen varovaisen hämärästi. Raahaan läskiperseeni partsille, vedän sen ensimmäisen kupin moccoo ja röökin. Sen jälkeen tulitan kaikki valot täysille, verkkokalvot janoavat valoa. Se herättää. Huoks...

Mull on jano sun lähtesi mettä...

Viikko on polokastu käyntiin. Päivät, viikot ja kuukaudet menevät ohitseni hirvittävällä vauhdilla ja minulla on olo, että en saa niistä kiinni. Hirveällä kyydillä vain vilahtavat. Eilisellä duunimatkalla pohdiskelin syvällisesti aikamme laskua. Mihin onkaan aikani mennyt, minne on menossa ja mitä jää jäljelle. Missä olen, kuka olen ja miksi. Kauheen syvällistä. Yksinkertaisuudessaan yritän olla minä, tässä ja nyt. Martta, keski-ikäisyyden irvikuva, istuu metrossa, keskellä ei mitään ja matkalla sorvin ääreen. Ei siinä sen kummempaa. Vai onko? Kauheeta, mistä tämä kyseenalaistaminen kumpuaa? Ei kai mulla jumalauta ole jo viidenkympin kriisi. Olen aina ollut varhaiskypsä. Nuorena jannuna oli hirvee kiire elää ja aikaa oli huru mykke. Tanssiravintoloihin piti päästä alle täydeniän. Hah, Martta juoksi kuppiloissa ja rapiat kuustoistkesäisenä. Piti näyttää vanhemmalta. Jalassa suoraahousua, yllä kauluspaitaa, villasliparia ja se seppälän nahkaskraga. Nenän alla järkyt räkäjarrut, oltiin niin äijää, mutta täynnä epävarmuutta. Tuntuu, että sehän oli eilen, vain hetki sitten. Aikani, älä jätä mua. Ei taho kiirehtii. Sloudaun pliis!

Pitäisikö panostaa laatuun? Hyvä idea. Täytyy olla tarkkana, mihin aikaansa käyttää, mihin jälkensä jättää. Onko elämä pelkkää suoriutumista päivästä toiseen ja näin tärkein unohtuu, elämisen laatu. Meillä on oikeus vaatia ykköslaatua ja tässä iässä, vaille viidenkympin, jumalaut myös edulliseen kauppahintaan. Ykköslaatua elämään edulliseen kauppahintaan!! Just niin.  Ei, tämä ei ole reklamaatio korkeimmalle taholle. Enhän mää suinkaan valita. Ai valitan? Asioita saa ja pitää kyseenalaistaa, ei se mikään synti oo. Sitä vaan saa huomata, että aika on rajallinen. Sille pitää antaa jo arvonsa. Nuoruuden voimassa ja siinä ihanassa huumassa, aika voi olla mitätön vai sanoisinko rajaton. Siksi on tärkeää, että ymmärrämme elää aikaamme. Ettei se soljuisi ohi huomaamatta tässä ikävässä harmaassa. Eläkee ihmiset, eläkee!!!

Ei mulla muuta. Seinälamppuni on pölyinen. Se pitää pyyhkäistä. Olisi aamiaisen aika, ei oo näläkä. Söin jo piparii. Silitän paitani, otan ja lähden. Päivä toistaa eilistä mutta annan sille latua. Hah, tuli latu kun piti tulla laatu. Sama se, havuja perkele!