La Cumbersita

Hah! Edellisessä postauksessa oli taas hassu sanahärö. Silitän patani ja lähden. Piti tietysti kirjoittamani, silitän paitani ja lähden. Mutta kukaan ei varmaankaan kyseenalaistanut pataa, koska niitähän minä joka aamu silittelen enivei. Ovat niin rakkaita juu.

Opittiin taas hienoja juttuja koulussa. Sitä vain en ymmärrä, että yritin toistaa juuri oppimaani, mutta kas, ei toimi niin kuin ajattelen. Katson oppikirjasta, annan komentoa ja ei. Ei wörki. Sehän siinä on ihmeellistä, että en edes tiedä mitä teen väärin. Omasta mielestäni en tee mitään väärin, mutta kone on toista mieltä. Milloin viisaat keksivät sellaisen tietokoneen jolta voisin kysyä: "Rakas, kerro mulle mitä mä teen väärin. Älä oo hankala, kultsu. Gamoon hani, älä ny leikistä suutu." Olin ajatellut, että kertaan oppimaani näin aamutuimaan ja pääsen sinuksi tekemisiini. Luovutin, plääh!

Olisipa hauska tehdä sellainen testi tahi koe. Menköön se nimellä Valon vaikutus Etelän hetelmään. Tehtäisiin niin, että tuotaisiin tänne pimiään pohjolaan normi perhe ( äiti, iskä ja pari kersaa) ikuisen valon ja auringon maasta. Jostakin Cuba Librestä esim.  Sanotaanko näin, että saapuisivat sopivasti syyskuun sateisiin. Lyötäisiin asumaan vaikka Jakomäen lähiöön, sinne niin kivaan kaksioon. Annettaisiin toppatakkia ja kumisaapasta. Tulkki voisi toimia apuna, kieliongelmista ei tarvitseisi kärsiä.  Seurattaisiin tieteellisesti kuinka valon vähyys ja tämä helvetin harmaus vaikuttaisi etelän hetelmän aivokemiaan. Alkaisiko pikku hiljaa latino lanne hyytymään, eikä hormoonit enää hyrräisi. Näinkö jaksaisi bellabella vielä hymyillä. Ettei vallan puteliin tarttuisi ja lohtua väkijuomasta hakisi. Rouvalta lähtisi tukka päästä ja isukki alkaisi käydä väkivaltaiseksi. Pennuista tulisi häiriköitä ja esikoinen haksahtaisi huumehiselle tielle. Kuopuksesta tulisi ikävästi yökastelija. Saattaisipa perheen yllä leijua mykkä ja tumma synkkyyden pilvi. Terapiaa kaipaisivat ja valoa huutaisivat. Siinä ei ruishuttu auttaisi, ei ripsipiirakka, eikä kalakukon eksotikue. Koti-ikävä jäytäisi, eikä siihen auttaisi edes Joulupukki. Eipä moista testiä loppuun voisi viedä. Kotio, valoon ja aurinkoon olisi poloiset päästettävä. Isäntä uhkasi ottaa päiviltä koko pesueen. Ensin ampuisi muijan ja sitten hukuttaisi mukulat. Ittensä joisi hengiltä. Vaarallisia ja ihmisoikeuksien vastaisia tuommoiset testit olisivat. Niin olisivat.

Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Siihen uskominen, muuta ei voi. Eiks oo kiva, kun on näin lämmin? Kyllä se sademetsäilmiö vai mikä se nyt olikaan, on tänne näin saapunut. Hyvä on ihmisen, kun ei palele, eikä pakkanen pane. Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä Marraskuu, soittaa raatiokin.