Aim ö Piparimän

Mandei mooorning ja valtakunnassa kaikki hyvin. Viikonloppu hurahti pikkupuuhastellessa. Kaiken näköistä tarpeellisen joutavaa suorittaessa. Minua niin huvittaa nykyään, kun olen tämmöinen pienipyöreäpallero puuhastelija ( PPPP.) Koko ajan on muka kauhiasti paljon tekemistä ja aikaan saanti on rajallista. Ennen muinoin, nuoruuteni hehkeimmässä kukassa, hommat hoidettiin vasurilla tuosta vaan ja suit sait sukkelaan. Nykyään kaikki ottaa oman aikansa ja välillä pitää ihmetellä elämän menoa. Joku voisi kutsua sitä seesteisyydeksi, minä taas ihmettelen, mihin se aika katoaa. Ihmeellistä on elämä. On on.

Tuiki tuiki tähtönen

Lauantaina pyörittiin lattia kaupoilla. Lopputyötä varten teen vertailuja ja etsin juuri sitä oikeaa lattiaa. En ole varma löytyikö. Jatketaan. Ostin partsille joulukaamosvalot. Niin kivasti siellä nyt tuikkivat ja valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa antavat. Kynttilöitäkin ostin ja pari uutta lyhtyä. La-iltana tuikkasin kaikki hohtamaan, kylläpä oli kaunista.

Holiton, suosittelen

Lauantaina piti kirota pärskäyttää vihlovasti. Olin ostanut vahingossa ykkösolutta. Olin niin ajatellut, että siinä pikkupuuhastellessa saan nauttia parit olssonit. Eipä aikaakaan, kun pettymys kääntyi ymmärykseksi. Näinkö yläkerta johdattaa Marttaa kaidalle tielle ja tarjoaa ykköstä? Tämä oli joku merkki. Käänsin asian voitoksi ja nautin olostani ihan samoin, jos olisin ne holilliset naamani kurmaissut. Jatkoin tätä yleellisyyttä ja aukaisin jääkaapissa lojuneen holittoman kuohuviinipullon (pikkolo.) Se on rienannut siellä viime keväästä ja nyt tohdin sen nauttia pois. Yllätykseksi se oli oikein aito pirskahteleva makuelämys. Nyt minä kysyn teiltä, mihin tarvitaan alkohoolia? Tämä alkaa vaikuttaa jo huolestuttavalle. Ukkorähjä heittää volttia ja on ihan ihmeissään.

Eilinen oli sellainen leisi sandei. Käytiin tukussa hakee duuniin glögihässäkät. On taas se aika vuodesta, että asiakkaat saa piparii ja glögii. Olen itsekin pääsyt jo piparin makuun. Jos muistanette, niin olen armoton piparimän. Ainoa oikea Annas pepperkaakkor vie tajun mennessään ja niitä on syötävä nyt, ei niitä kukaan enää jouluna halua. Silloin syödään sikaa.

Joulusta puheen ollen. Ihan kuin varkain, takavasemmalta, tajuntaani hiipisi outo joulufiilis. Tiiätkö, sellainen tontut kurkkii jo, tuleeko se pukki perkele ja kauheeta, mitähän mää saan lahjaks ja lanttulooroo en ainakaan syö. Mullahan on kaksi vaihetta. Joko joulu on tai sitä ei ole. Jos se on, niin kybällä mennään. Helvetisti hikoillaan ja suoritetaan niin, että hermot paukkuu aattona. Hah! Tänä vuonna tilanne on ihanteellinen. Jouluun laskeutuminen alkaa jo Pe, aatto on Ma. Siinä kerkee sillit ja tillit, tällit ja töllit duunaa ilman ressii. Ai ko kiva. Tänä vuonna julistan joulun juhlittavaksi ja olen ihan tipetipe tap. Montako yötä ennen kuin pukki tulee?

Mun työhuone alkaa näyttää ihan toimistolle. Kankaita, lehtiä ja kansioita kasoittain. Maalimalleja, kyniä ja kaikkee joka paikka täys. Hiukka mua hermostuttaa tämä epäjärjestys. Hei, lattialla on pinossa sisustuslehtiä. Lattialla! Ennen kuulumatonta Martan huushollissa. Täällä täytyy tehdä tilaihmeitä. Tästä täytyy tehdä toimisto. Kirjahylly ja uusi pöytä pitäisi laittaa. Olin ajatellut myös tehdä pientä pintaremonttia olohuone/eteis akselilla. Sain iiiidean. Tahtoo mustan seinän eteiseen ja joku kiva tapetti toiselle seinälle. Tämä ajatus ei nyt jätä mua rauhaan. Menen siis sitä kohti. Jouluksi uutta kivaa. Jos duunin pintarempasta jää maalia tähteeksi, niin ne huitasen tohon olkkarin seinille. Niin teenkin, ei mene hyvät maalit hukkaan. Onpahan joutavalla jotakin...