Homeperse valittaa

Voi että! Nyt mun pitäisi kertoa jotakin iloista ja kivaa, etten alkaisi valituksissani toistaa itseäni, mutta tää elo ei ole mitenkään mediaseksikästä. Samaa saatana pimeän tylsää rataa mennään päivästä toiseen. Tää on kuulkaa jo niin tylsää, että mua alkaa jo huvittaa. Ihan kuulkaa naurattaa. Naurattaa niin, että kohta alan itkeä.

Itkusta puheen ollen. Vain Elämää pisti taas kyynelkanavat vuotaa. Ai kauheeta, että Kutri-Hellun tulkinta tuikkas syvälle sieluun. On ihme, jos tämä ohjelma ei voita Venloja ja kaikkia muitakin Oskareita. Ohjelma on niin hyvä, että odotan koko viikon perjantai-iltaa. Ensi viikolla on viimeinen kerta, varmasti tulee vieroitusoireita. Liityin veisbuukissa faniksi. En oo ainut. Hassua, kuinka ohjelma on villinnyt suomen kansan. Enkä sitä yhtään ihmettele. Nyt mä oon rakastunut Jonne Aaroniin!! Jos meille tulisi suhe, niin muutama kilo pitäisi Jonnen saada. Muutoin tuntisin itseni valaaksi hänen rinnalla. En tiennyt, että poika tekee musaa myös muille. Taitava kaveri ja ah, niin syvällisen herkkä sieluinen. Mii laik veri mats!

Hah! Huomasin juuri, että työhuoneen kello on vielä kesäajassa. Mistä tämä kertoo? Martta on ollut hajamielinen, huolimaton ja saamaton hunsvotti. Hyvin epätavallista minulle. Joko tämä vallitseva tummuus menee siihen, että en kykene hoitamaan talouttani? Se alkaa pienestä, vain yhdestä tunnista. Kohta jää astiat tiskaamatta, pedit petaamatta. Kukat kastelematta, roskat viemättä. Tuholaiset valtaavat asuntoni, hukun paskaan. Kohta en jaksa enää huolehtia itsestäni. Jätän suihkun, jätän parran ajamatta. Aavikoidun. Jätän laskut maksamatta, joudun tuomiolle. Tartun pulloon ja holisoidun. Ihanaa, olen vanha mies hunningolla. Niin se meni Marttakin. Kova kotitalousihminen oli. Mikä lie tullut, yhtäkkiä sortui ja menetti elämänsä halun. Voi, voi.

Tää läppäri vinkuu oudosti. Vai onks se mun pää joka vinkuu? Hirttääkö jakajan hihna? Taitaa olla tuuletuksissa ongelmia. Homehdunko minä vai kone? Todellisuus laskennan mukaan, mun perse alkaa jo homehtua. Homeperse, just niin. Ei maar, pitääkö mun huolestua? Ei tää aikaisemmin ole näin vinkunut. Ei kai vaan joku vika? Niin siis missä? Mun homeperseessä vai tässä läppärissä? Vitsi, vitsi. Taidan mennä huoltoon. Siis Mac-huoltoon. Voiko asialle tehdä jotain. Sinä viisas, kerro. Onko normaalii? Meillä alkaa koulussa ensi viikolla tietotekniikka ja koneen pitää olla terässä. En kestä, jos tää just nyt leviää. Menen hirteen. Varmasti menen. Tai ainakin leviän.

Valitinks mää, että en saa nukuttua? Valitinks mää, että muhun sattuu joka päivä? Ai kauheeta, unohdinko vallan, kun olen niin iloinen. Loppu vuodeksi olisi yhdet magnettikuvat, kolme lekuritapaamista ja uusinta reumakokeet. Kohta on skannattu koko jäpikkä, vain pää puuttuu. Ja se on se olennainen. Olisivat saatana kuvanneet sen, niin vika olisi löytynyt heti. Diagnoosina tuntematon löydös. Voisi luulla, että luulosairaus, mutta ei luule vain kuvittelee. Toivoton tapaus, hinataan suoraan ruumishuoneelle. Piikki pyllyn ja Bon Voijaas. Kyllä elämä on kuulkaa ihanaa. Tai siis luulkaa. Tai siis kuvitelkaa. Kuvitelkaa luulevanne. Mua hei ihan oikeesti jo huvittaa...

Eiks oo ihanaa, kun on viikonloppu? Askarellaan joulukortteja, leivottaisko pipareita ja kirjotettaisi joulupukille? Semmosta kaikkee hirmu kivaa. Ai että, kun meillä on mukavoo. Vai pitäiskö vetää perseet? Martta, Martta, rauhotuppas nyt vähäsen. Jouluun on vielä monta viikkoa. Ja sekin pitänee muistaa, että pukki ei tuo lahjoja, jos ollaan tuhmia. Voi että, mää sanon...