Minä nostan vaikka koko talon!

Unieni velhot olivat sitä mieltä, että olen nauttinut nukkumista tarpeeksi. Ei ku Mokkoo ryystämään ja valmistautumaan uuteen päivään. Kuinka ikävästi voisin kertoa millainen aamu valkenee pohjolan perukoilla? Voihan olla, että tätä lukee hän, joka nauttii valosta, lintuin laulusta ja elämän voimasta. Suomi on ihana maa, paras maa, mutta... Tähän aikaan vuodesta, tämä on sellaista suisaidi kamaa, että sielukin yrjöö. On niin pimiää. Niin pimiää. Märkää, harmaata ja hiljaista. Ei väriä, ei valoa. Ihmisetkin ovat värittömiä. Kaiken yllä leijuu raskas alakulon vaippa, jokainen läpi käyty päivä on riemuvoitto elämälle. Yritä siinä sitten olla valoisa. Aina voi yrittää ja harmaakin on kaunis väri. Tänään puen ylleni jotakin oikein värikästä. Tai sitten mustaa. Huomenta vaan evribadi!

Maanantai-illan Sirkus du Soleil ja Maikka Jackson oli helvetin HYVÄ! Semmoista ilotulitusta, että meinasi verkkokalvot räjähtää. Mikä taitavuus, mikä rytmiikka, mikä show! Mitä vielä? Kaikki ne värit, blingblingit, valot ja tietty saundi. Mahtavaa. En ole kuinkaan Maikki fani, mutta hienoja biisejä kautta linjan ja hyvää musaa. Oli hetkiä, että tunsin Jackon haamun olevan paikalla. Aivan varmasti kävi siellä. Rauha hänen sielulleen ja kiitos.

Viikon pakolliset töllö tiedotteet. Eilen alkoi Downton Abbey. Se on parasta. Se on ehdoton lemppari. Maggie Smith on lyömätön ja uusi tulokas, ameriikkatäti oli hassu. Tiistai-illat ovat pelastettuja! Katsoin  sunnuntai-iltana Juliet&Julia leffan. Oli hauska ja hyvä. Perustuu tositapahtumiin ja kas kummaa, jotakin tuttua siinä oli. Meidän perheessä on joskus käyty hiukka samanlainen riita bloggaamisesta. Ukkorähjä on räyhänny, että ostelen kalliita (!) ruokia siks, että ne täytyy esitellä blogissa. Pöllö, eikö se tajuu, että kokkaaminen on intohimoa ja olisi tyytyväinen, että saa apetta nenän alle. Mut joo, leffa tuntui kyllä tutulle ja se oli huikean hieno tarina. Suosittelen, varsinkin kaikille niille, jotka bloggaa ja rakastaa ruuanlaittoa. Meryl Streep on HUIKEA!

Elämässä on äksönii. Hyvä. Lemon Deco heräilee henkiin. Mulla on torstaina ensimmäinen bisnesmiitinki. Kyseessä on fototapetit ja Canvestaulut. Hei, keksin hienon idean. Ukkorähjä saa joululahjaksi taulun ottamastaan kuvasta. Pari kesää sitten, hän otti vuoden luontokuvan saku sammakosta. Hän on joskus maininnut, että siitä olisi kiva saada taulu keittiönsä seinälle. Varmaa yllärikamaa siis. Mut joo, marraskuu on aika haipakkaa. Kouluu, duunii ja lopputyö pyörii mielessä 24 hoo. Ensi viikolla alkaa tietokonesuunnittelu. Siis ei suunnitella tietokoneita vaan tietenkin opiskellaan sisustusuunnittelua koneilla. Huoks, olen haasteiden edessä. Rakas Yläkerta, ole mulle armollinen ja anna ymmärryksen tulla. Nyt vain täytyy toivoa, että kunto kestää ja pää pysyy kasassa. Tai ei sen nyt niin väliä. Levitköön koko nuppi, jos sille tuntuu. Olenpahan avoin ja levitetty. Huru hei!

Rakkaat lukijat! Jos tämä loppu vuosi menee niin kiireiseksi, enkä kerkeä tänne jorinoimaan, niin se ei tarkoita suinkaan sitä, että olisin hyytynyt. Valitettavasti aikani ja energiani ei riitä. Joskus taas kiire ja hoppu ruokkii energiaa ja ihminen saa aikaiseksi vaikka mitä. Siirtää hän vuoria, kerrostaloja, lentokoneita ja kauhakuormaajia. No joo, otetaas nyt ihan rauhas. Jos sais nyt ensin siirrettyä tän läskiperseensä aamulenkille, niin siinäkin olisi hommaa ihan tarpeeksi. Mut joo, jos postaan harvemmin, niin tiedät, että olen nostelemassa kerrostaloja. VALOA, ystäväin. Elämä on ihanaa! Just joo, ihan perseestä...