Bravo Bravoo!

Nyt on niin, että tulin kotiin pikkujouluista jo ennen puolta yötä. Harvinaista kypsyyttä vai tilapäinen mielenhäiriö. Heräsin tähän päivän täynnä mielialahormoonia ja olen erittäin tyytyväinen itseen, kun tukka ei ole kippee ja olo on freesi. Päivä / ilta oli mukava ja varsin riittävä juhlavaksi tunnelmaksi. Mistään ei pitänyt jäädä paitsi vaikka en notkunut baariloissa pilkkuun asti. Aikuinen nainen mä oon...

Ime ime

Juu juu juustossa löytyy

Pieni selonteko tapahtumasta. Pantiin putiikki kiinni yhdeltä ja aloitettiin itsemme huoltotoimenpiteet. Uutta tukkaa kaikille ja Nu Skin kasvohoidot. Kyseinen hoito imeytetään jollakin sähköhärpäkkeellä ja lupaa tehdä sinusta nuoremman, kauniimman ja paremman ihmisen. Näin kävi. Olimme uudelleen syntyneitä. Juustoja ja skumppaakin nautittiin. Aikaa kaikkeen tähän meillä oli viitisen tuntia, mutta kiirehän se tuli.

Katsomon katto

Kappelin valot

Tähtinen kakkis

Seuraava tajunnan laajennus lähestyi meitä Argentiinalaisen Tangon muodossa. Olipa hottia ja sopi mukavasti tähän harmauteen. Suuria tunteita, intohimoa ja sexyä. Ensimmäinen puoliaika oli hiukka pitkästyttävä. Samaa vatkaamista, asut oli mitättömät ja kärsin liiallisista hajuvesistä. Voi että, miks daamit työntää hajusteita niin, että meinaa tukehtua. Edessäni istui vanhempi rouva, jolla oli varmaan viikon vanhat ödöörit yllä. Joku järkky raskas lemu, joka meinasi viedä multa tajun. Onneksi väliaika pelasti ja hei, Savoyteatterin Katsomo ravintola on aika namu. Upeat puitteet. Sinne pitää mennä syömään joku kerta. Toinen puoliaika oli sitä mitä odotin. Huh, mikä meno ja intensiteetti. Bravo, bravo! Loppuviimeks jäätiin plussan puolelle ja kokemus oli mielihyvää tuottava.

Aikaa pöytävaraukseemme jäi sen verran, että pysähdyttiin Kappeliin nauttimaan neuvoa-antavat. Espa on saanut jouluvalonsa ja hetken olimme valo. Kyseistä juottoruokalasta on mainittava se, että remontin jälkeen paikka on syntynyt uuteen kukoistukseensa. Ihailtavaa oli valaistuksen onnistuneisuus. Erityisesti paskahuussin epäsuoravalo on kokemisen arvoinen.

Tapas

Sardilli

Potkaa

Punainen risotto

Ai jai

Misut 

Illallinen nautittiin ravintola Pure Bistrossa. Hauska, pieni ja tunnelmallinen paikka. Tosi yksinkertainen miljöö ja aika edukkaasti kasattu. Aina ei tartte olla kallista, ollakseen hyvää ja tyylikästä. Kymmenen pistettä tulee siitä, että taustalla ei pauhannut musa, ja pystyimme myös keskustelemaan. Ruoka oli kautta linjan hyvää ja tasalaatuista. Ei ole kuulkaa, moitteen sanaa. Alkuruokana syötiin Tapas-lajitelma, jossa oli kivasti kaikkee, mukavasti esille pantuna. Minä söin pääruokana Karitsanlapaa, ja suurin osa tyttäristä punajuuririsottoa, joka oli taivaallisen hyvää. Oikein onnistunut illallinen ja voin kyseistä paikkaa lämmöllä suositella. Ai niin, palvelu pelasi tosi hyvin. Taimaus oli just, eikä melkein. Ten points!

Ilta teki jatkoaan ja osa meistä kurvasi Pataässään. Perjantai-iltana tietysti pikku jono ja siinä jonotellessa Ukkorähjän yhteydenpito sai aikaan sen, että halusinkin väistyä takavasemmalle ja tahdoin kotiin nukkumaan. Kyllä, luit ihan oikein. Ommaan sänkyyn maha sylissä makkoomaan. Mahtavaa. Kiva ilta, ihanampi aamu. Ei oo energiat tukossa ja elämä on täys.

P:S Mulla on maailman parhaat duunikaverit!