Onko kalju lopun alku?

Nukuin taas nopeesti. Kapula oli automaattisesti vaihtanut kelloajan talvelle. Hatutti herätä jo 05 jotain. Pöpperössä törmäilin mokan keittoon ja saatoin huomata, että kello onkin jo 06 jotain. Sisäinen aikani on siis oikea, tämä älytön vaihto sotkee vain. Vaikka nukuin kiireellä, niin yössäni kerkesi tapahtua. Olin lääkärissä ja tohtorit käyttivät mua seksuaalisesti hyväkseen. Se oli ihanaa. Ei se ollut mikään porno uni, sellaista softii kamaa vaan. Myös takavuosien suurirakkaus ilmoitti itsestään. Jos joku muistanee, niin se mun sveitsiläinen Markus on kadonnut elämästäni. Sitä ajoittain ihmettelen. Nyt selvisi syy sillekin. Hän on vaihtanut sukupuolta ja on nykyään nainen. Prosessi on kestänyt tämän kymmenen vuotta ja siksi hän ei ole ottanut yhteyttä. Ehdotti nyt, että alkaisimme olee, hän haluaisi olla mun rouva. Minä taas ehdotin, että voisin antaa muutaman meikki -ja tukkavinkin.

Bella Italiaano

Eilinen päiväkin meni nopsaan. Kuinka tämä aika voikaan livahtaa käsistä. Päivät vain käyvät luonani ja menevät menojaan. Tehtiin välttämättömyys ostoksia Honkkarissa ( köyhän miehen stokka,) en löytänyt kirkasta valoo. Illaksi laitoin fisuu. Martallekin sattuu kyökissä vahinkoja. Paistoin injuktioliedelläni ensimmäisen kerran fisuu ja se otti perkele ja paloi. Kyllä sen syömään pystyi, mutta arvaa harmittiko. Kokkikisassa olisi tullut himaan lähtö, niin oli ala-arvoinen suoritus. Tuskin voin antaa itselle anteeksi. Ai niin, ja oli mulla ihan tuliterä paistinpannukin. Niilläkin on omat luonteensa ja ne pitää oppia tuntemaan. Eli vituiks mänt se illallinen.

Poltit sit perkele

Tänään leikitään haudankaivajaa. Ukkorähjällä on noita kuopattuja ja pitää kalmistot laittaa talvikuntoon. Ehkä siinä joutuu hiukka kaivaakin. Eikäpä siinä mitä, olen aina ollut hautafriikki. Siellä on hyvä henki ja rauha ihmisen olla. Niin elävän kuin kuolleen. Juppe tykkää myös. Ukkorähjä duunaa mestoi ja me Juppen kans leikitään kaivajia. Pervot on meidän pyhäpäivän vietot. Illalla olisi tarkoitus tarttua kuution. Se odottaa tekijäänsä. Liikkeelläkin pitäisi käydä, pikku puuhasteluu sielläkin ja mittoja tulevaa pintaremonttia varten pitäisi ottaa. Siinäpä se taas yksi sandei sujuu.

Mun on pakko kirjoittaa tää ääneen. Mulla on ikävä Matinkylään. Piste. Pyörin perjantaina Kampin kauppakeskuksessa, siellä niin, minne mun bussi tuli joka aamu. Se tuntui kotosalle ja tajusin salamana, että ikävöin kaikkea sitä. Ikävöin mun entistä himaa, matinraittia ja rantoja. Mun oli tarkoitus käydä katsomassa ex-kotia, kuinka uudet asukkaat ovat sitä remontoineet. En voi, enkä pysty. Enkä halua. Ikävä on niin suuri. Voisi olla, että menettäisin tunteitteni hallinnan ja alkaisin vain volaa. On parempi jättää kaikki se suosiolla taakseen. Joka vanhoja muistaa sitä halolla pyllyyn. Tämä on kaiketi sitä kotiseuturakkautta parhaimmillaan. Niin on. Sniif! Nyyh!

Vielä yksi tärkeä huomio. Mulla lähtee tukka päästä. Martta alkaa kaljuuntua. Sekin vielä, perkele. Eikö noissa rypyissä ja kolotuksissa olisi tarpeeksi. Tähän on tultu. Pitänee hommata tupee. Joku kikkara. Sexy pörrö. En luovuta. Ajanko kaiken pois ja olen virolainen diileri luuk ö laik. Tää on tätä. Tää elämä. Kaljua valjua etenemistä kohti lopun alkua.