30.10.2012

Sori hei, ankeeta.

Voe Jösses! Eilen oli kyllä tylsistymisen ja väsyn huipentuma. Pimiää ko persiis ja niin antamatonta. Mikä ihme tässä syksyssä oikein riivaa. Missä on mun energiain? Okei, okei, sain kuutiotehtävän päätökseen, en siis ollut ihan joutava, mutta loppupäivä oli sellaista laahustamista, että meinasin hypätä parvekkeelta. Nukuttiin pikku koiran kans paritkin päikkärit, eikä se silti riittänyt. Raskas tylsyys leijui ympärilläni. Ei huvittanut edes tänne jorinoida ja se on jo vakavaa se. Kauheeta, oonks mie masentunut, onks mulla depis tai jotain. Ei oo mitään syytä, mut silti ei hutsita. Illalla, pimeän myrskyssä, oli pakko ottaa ja lähteä uimaan. Se hetkeksi piristi. Valitettavasti vaikutus oli vain hetkellinen...

Jäätykää jumalattomat
Ehkä pitäisi olla itselle armollinen ja antaa olla daun. Tämä ajanlaskumme ruokkii naminami possareita, vain luuserit masentuu. Jos myöntäisi, että korpee ja on väsy, niin antaisi tavallaan periksi. Antaisi tunteen tulla ja olla. Hetken se rassaisi ja sitten menisi menojaan. Kai. Ehkä. Joo. En tiiä. Voiks masentelu johtuu näistä jatkuvista kiputuloista, niskapaska jäkittää ja joka paikkaa kolottaa. Sekin voi olla syy sekä seuraus. Inhaa. Arvaa mitä, nyt päätin, että en yritä väkisin olla häpihäpi. Mikä toikin on, miksi vittu pitäis? Mulla on oikeus olla matala! Just niin.

Tunnelin päässä on...valo
Yleensä olen puuhastelevaa sorttimenttiä. Teen mieluummin kuin olen tekemättä. Siis laiska töitään luettelee, sano. Ei mut ihan tosi. Elän liikkeestä ja tykkään, että hommat toimii ja on niin kuin äksönii. Tämmöinen vetelyys ja huvittamattomuus tuntuu silloin erityisen ahistavalle. Sitä ei taho hyväksyä ja kokee sen huonoutena. Antaisi itselle armon olla vaan. Ei aina ole pakko suorittaa. Joo, sano se pässille joka jatkuvasti hakkaa päätä seinään. Ehkä tämä on kypsymistä ihmisenä. Kuuntele itseä, ole lepo ja rauha. Ole armo. Ole pimeä. Jaa, jaa, ota tuosta nyt sit selevä...

Mitä? Väriä. Ei.
Tämän tarinan opetus olkoon se. Niin siis mikä? No vittu se, että nyt mua ei huvita. Mua väsyttää ja olen daun. Huh, heti helepotti! Ulkona on ihana, raikas tuuli. Edessä on uusi päivä, täynnä mielenkiintoisia ja seksikkäitä haasteita. Ei ku kohti....

4 kommenttia:

  1. Ole ihan rauhassa daun, niin kaikki muutkin, ainakin joskus. Feissarissa ja blogeissa usein näytetään iloista naamaa ja esitetään reipasta, vaikkei aina hyvin menisikään (eikä siinä mitään pahaa tietenkään). Musta on kiva lukea sun blogia, koska kerrot miltä milloinkin tuntuu. Ja kyllä ihmisessä tunteita ja ajatuksia riittää, ihan kyllästymiseen saakka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänks! Kyllähän meissä tuntemuksia riittää. Kun sanoo ääneen daun, se on lihaa ja verta, eikä epämääräinen möhkäle. Se helepottaa. Se on jämpti se!

      Poista
  2. Heti kun antaa todellakin itselleen luvan olla just niin daun kun voi vaan olla - niin jo helpotaa ja alkaa jopa hymyilyttää oma nyyhkäily.Mulle käy usein noin. Ja se on jotenkin lohdullista. Oikein mukavaa masispäivää :)

    PS Ihanat kuvat ja ei ollenkaan masentuneen henkilön otoksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa eilen päivä kääntyi jo valoisampaa iltaan. Työ on hyvä lääke, ei mieti joutavia :)

      Kuvaaminen on kanavointia. Hah, aika hienosti sanottu ;)

      Poista