27.10.2012

Jou män! Aim in laav!

Ai kauheeta, ko ihanaa! Mie oon ihastunut! Amorin vaaleanpunainen nuoli osui kohteeseen eilen illalla. Maata röhnötin kotisoffalla, lihavana ja elämääni kyllästyneenä, kun tunsin tämän koulutyttömäisen keveyden sydämessäni. Puun takaa yllätti, varoittamatta. Olin toki jo muutamana perjantai-iltana pannut merkille tämän salskean, ja tavoiltaan kohteliaan nuoren herran houkuttelevan olemuksen. Eilen oli pakko antaa tunteilleni periksi ja myöntää tämä ihana sekasortoisuus. Vanha ihminen tällä lailla... Niin, kysymyksessä on tietenkin, tuhansien tyttöjen päiväunien unelma, räppäri Chiisi tai joku. Onko nimellä niin merkitystä, jos ihminen on rakastunut? Ei ole niin, ei ole. Teeveessä ihastumiseni kohde avasi itseään koko kansalle niin, että taisin tuntea hieman mustasukkaisuutta. Mutta sehän on Vain elämää. Jos en olisi näin ylipainoinen, niin voisin lähestyä häntä kauniilla rakkauskirjeella. Ehdottaisin meille suhetta. Viattomasti etenisimme. Antaisimme tunteidemme rauhassa edetä elämää suuremmaksi rakkaustarinaksi. Oi Cheesi, olet jotakin sanoinkuvaamattoman koskettavaa. Hukun sun suloiseen hymyyn. Jos meille tulisi suhe, niin voisin silittää sinun paitasi, mutta vain sillä ehdolla, että räppi vaihtuisi kotimaiseen iskelmään. Rakkaani, en varmaankaan jaksaisi kovinkaan pitkään kuunnella tuommoista ränkytystä. Ei, älä käsitä väärin. Musiikkisi on taidetta, täynnä sanoja juuri minulle, mutta sinäkin vanhenet ja on aika vaihtaa genreä. Kyllä ihastuneen ihmisen elämä on ihanaa! Kokeile, se pelastaa pimeältä.

Eilen yritysvierailtiin valaisinliike Highlightissa. Se oli valaiseva kokemus. Se ei kuulkaa ole mitenkään yksinkertainen asia tämä valo mitä ympärillämme näemme. On osattava ottaa huomioon monta monituista asiaa. Vaikka olen pimeän lapsi, olen aina rakastanut valoa. Valo on tärkeä. Aamuisin valoa pitää olla niin, että tajunta räjähtää ja illalla vastaavasti sen pitää saatella minut rauhoittumaan. Minulla on himmentimet, enkä voisikaan kuvitella elämää ilman niitä. Alkaa jo tuo ikänäkökin hämärtää, joten moni kohde kaipaa tarpeeksi Lumenia. Tiesitkö, että valon määrä ilmoitetaan Lumeina, ei suinkaan watteina? Tiesitkös mitä on Kelvin? Tuiki tarpeellinen tieto sekin. Se on hyvin jännä, että me pohjolan ankea kansa, joka vaellamme suuren osan vuotta pimeässä, emme panosta enemmän kotiemme valaistukseen. Sehän on jo suuri kansallinen häpeä. Vai onko se tietämättömyyttä. Jos minulla olisi elovuosia jäljellä enemmän, aikaa ja energiaa, niin ottaisin elämän tehtäväkseni tuoda teille valoa. Se olisi arvokasta. Se olisi hieno ammatti. Joo, toki sisustussuunnittelu on osa sitä, mutta siihen(kin)  (valoon) voi(si) erikoistua. Valossa on niin paljon. Hieno päivä taas.

Aamu sarastaa jo. Vai onko se jo silloin päivä? Tämä aika vuodesta on siunattu pimeällä. Eikö silloin aamu ole pimeä ja päivä saatettakoon valolla. Kesällä, aamu on valo, päivä on valo, ilta on valo ja yökin on valo. Missä siis menee aamun ja päivän raja? Onko se häilyvä käsite, meneekö se vuoden aikojen mukaan. En tiiä, nyt meni liian vaikeeks. Ulkona on pakkasta. Ulkona on liukasta. Ei voi enää pyöräillä rantaan. Martta rakastaa vanhoja luitaan, eikä uskalla riskeerata. Voi tulla rikkipoikki poksista. On mentävä apostolin kyydillä. Mutta nykyaikaisesti lykin sauvoilla. Mites se menikään, oliko apostolit Jumalan sanansaattajia vai mistä moinen sanonta? Jakoivatko jalkaisin herramme sanaa, siitäkö moinen? Olikohan niillä sauvat? Voi olla, että jotkut kepit oli mesissä. Semmoiset puiset kompurat. Eli ei sauvakävely ole mitenkään uutta. Se on jo vanha keksintö. Enivei, tämmöiset aamut ovat sitä parhautta. Pakkanen panee ( hui, ihanaa) ja vesi on kylmää. Helvetin raikasta, ah!

Toimintasuunnitelma tälle päivälle on avoin. Täytyy luuhastella marketeissa, pientä kodin välttämättömyystarviketta on haettava. Tahtoisin myös löytää sellaisen kirkasvalokorvanapin. Jotakin tähän tahmeuteen on saatava. Sain vinkin, että se auttaa. Ei taho olla tahmea. Tahtoo olla elastinen ja täynnä elämän iloa. Tänään tahtoo myös kalaa. Illalliseksi joku fisu valmistetaan. Kala on kevyttä ja ravitsevaa. Tallennuksessa kaksikin X-faktorii, on La-ilta pelastettu. Koti-iltaa parhaillaan. Ai niin, kruunukynttilöitä pitää muistaa ostaa. Se on se valo. Muistakaa se valo. Valo on tärkeä. Te elätte valosta. Valoisaa viikonloppua jokaiselle siunatulle!




2 kommenttia:

  1. Sorry Maketsu, mä oon varannut Jaren! On se niin söpö! Sitäpaitsi mä diggaan räppiikin vaikka oonkin mummoikäinen, jou!
    Kaikki ohjelmassa esiintyvät taiteilijat ovat kyllä mukavia katsella ja kuunnella.

    Joo, osta ne napit korviisi niin saat lisävaloa elämään ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, eiks oo ihquu, meillä on sama päiväunien jumalainen kohde!

      Ohjelma on kyllä parasta pitkästä aikaa :)

      Kai tässä jotkut napit täytyy ostaa. Miten tää syksy on niin tumma, yleensä syssy on mun juttu. Jaksaa, jaksaa!

      Poista