Hoidetaan hermoja ja silleen...

Taivas näyttää uhkaavalle. Se tulee päälle. Isoja, tummia pilven möhkäreitä ja niissä sykkivä punainen kajo. Näyttä sille, että se voisi räjähtää hetkellä millä hyvänsä, hui. Ehkä se tänään poksahtaa ja tämä kaikki loppuu tähän. Eli siis maalimanloppu on tulossa. Lähetäänkö siitä? Mitä tekisit, jos päiväsi olisi viimeinen? Hitto, noi parvekelasit pitää pestä. On se nolo, jos loppu tulee ja Martalla on likaiset akkunat.

Eilen oli taasen aikamoista tykitystä koulussa. Tuli asiaa niin, että saa hetken, jos toisenkin sulatella. Pitää ihan tunnustaa, että keittiössäni on muutama moka, mutta kokonaan en syitä niskoilleni ota. Nyt jos itse suunnitteleisin, niin osaisin ottaa asioita huomioon. Taitaa mennä kuutionkin kyökki uusiksi. Näin alkuun tämä kaikki on siksikin niin haastavaa, kun pitää muistaa miljoona asiaa. Ja tahtoo toi muisti pätkiä aika pahasti. Tarkkana saa olla. Laho mikä laho. Siis pää. Tehtiin myös hauska ryhmätehtävä. Tunnissa piti suunnitella sauna ja pesuhuone. Hyvä harjoite, koska aikaa oli niin vähä. On opittava tekemään jouhevasti, eikä ährätä, nährätä ja tuhertaa tuntitolkulla. Päivä hujahti taas hirveellä vauhdilla. Oppia ikä kaikki. Hyvä päivä. Antoisa päivä.

Possu antoi kylkensä

Tänään on leisi sandei. Tänään hoidetaan hermoja. Ei stressata, ei ole kiire mihinkään. Mitään ei tule suorittaa. Tänään saa nauttia ja rakastaa itseä. Tänään tehdään romantiikka tehtävää  mukavasti. Lähdetään sitä shoppailemaan. Vähäks kivaa tällainen mielikuvashoppaaminen. Ihan oikeesti mennään pyörii huonekalukauppoihin. Mun pitäisi löytää tuolia, lamppuja, kattokruunuja ja maalitkin pitäisi seinille saada. En niitä osta, mutta haen ja ideoin. Eli leikisti niin kuin ostan ja laitan. Mun romantico sai eilen lopullisen silauksen. Ymmärsin sen, että näen kaiken sieluni silmin ja kasasin sen huoneen tohon mun olkkariin sielussani. En osaa piirtää mainittavasti, niin jotenkin se kaikki pitäisi ulos tuolta päästä saada. Siinä se haaste. Mutta valamista on. Tiedän millainen siitä tulee. Jännää.

Eilen oli pitkästä aikaa sosiaalisen iloittelun kaipuu. Olin hyvis fiilareis ja touhusin tässä yhtä sun toista. No niin, niitä iänikuisia kotihommeleita. Rätti heilui ja silleen. Rakastin toista kyljyksillä ja punajuurivuualla. Olisin kaivannut vieraita. Mietin jo hetken, että lähtisinkö kylille hutkuamaan. En lähtenyt. Katottiin X-faktori, vedettiin torttua naamaan ja lihavana makasin soffalla. Tyydytettynä putosin kammarin puolelle ja nyt kiitän, että olin rauhainen.

Tästä se lähtee. Torttua!

Naapurin juoppo pariskunta on palannut mestoille. Sieltä kuuluu kaino humaltunut hoilaus. Silleen lempeesti. Ei karjuta. Taitaa pariskunnalla olla hyvä pössis ja sorbusta tähteellä. Ehkä toi ulina muistuttaa enemmänkin jotain eläimellistä ulinaa. Vai onks niillä siellä joku elukka? Rauha heidän sielulleen, hyvä kun ovat hengissä.

Nyt otan aktin uunituoreen Hesarin kans. Se on yksi niistä viikon kohokohdista. Painotuore lehti, ilmassa tuoksuu mokka ja mun oma sänky kutsuu. Maailman paras sänky. Hetki itselle. Ei mittään muuta. Tässä ja nyt.

P:S Taivas on normi. Ei tule loppu. Päivä kirkastuu ja uhka hävisi odottamaan uutta tulemista. Kyllä se vielä joku päivä tulee, oletko valmis?