Rauma se on reumakin

On pilkkopimeää. Tähdet sykkivät taivaalla kuin vastasyntyneen pumppu. Kiihkeesti ja täynnä elämän halua. Martta ja Mac nököttää terdellä. Mocca virtaa jo suonissa ja nikotiini tykittää aivojeni mielihyväkeskusta. Muu luonto nukkuu vielä, ei kuulu pihahdustakaan. En yhtään ihmettelisi, jos herran enkeli ilmestyisi ja sanoisi jotain helvetin fiksua ja merkityksellistä. Ilmassa on aamun taikaa.

En tietenkään olisi halunnut vielä nousta, mutta viheliäinen lonkkakipu ei antanut unta. Reuma raatelee vanhoja niveliäni ja pakotti ylösnousemukseen. Martta, tuo vanha tietäjä, oli oikeassa tehtyään itsediagnoosin. Sain eilen lekurilta raumakokeiden tulokset ja niissä on jotakin häikkää. Ei niin, että voisi heti suoralta kädeltä sanoa lajityypin olevan reuma. Ei tietenkään, eihän se voi niin yksinkertaisesti mennä. Nyt seurataan ja otetaan uusia kokeita. Mennään pitkänkaavan mukaan ja kärsitään hiukka ensin. Minä tiedän vain sen, että tämä ei ole normi. Joku vamma on. On kipu. Kuinkahan kauan pitää odottaa, että nivelet saisi kuntoon. Ei kauankaan, uimavedet ovat hyvää vauhtia kylmenemässä ja se on Martan pelastus. Joitakin muita kotikonsteja tiedossa? Akupunktuuri, onko hyvä?

Keino ja aito

Ledillä, kiitos

Ukkorähjä osti uusia myrskylyhytjä. Ovat sellaisia Led-tyyppisiä. Elävä on aina aito, mutta olen rakastunut näiden helppouteen. Ei enää töhräämistä gasoliinilla, käännät vain nappia ja olet valaistunut. Valon määrää voi säädellä, saat aikaan myös tunnelman. Kirkkaimmillaan valaisee todella hyvin. Eikä maksa paljon, tuo isohko malli 9,90! Sisään tökkäät paristot ja Led kestää pitkään. Voin todellakin suositella sinulle, jonka sielu pimiässä vaeltaa.

Sienifäshön 2012

Kiitos metsä kiitos

Nyt niitä alkaa tulla! Eilinen sienisaalis oli jo aika kattava. Tattii, kantsuu, suppista, torkkarii ja orakasta.  Tiedossa siis sienipeijaiset. Oih, saadaan Tattirisottoa. Nyt jo kuola suusta valuu. Täytyy varoa näppiksiä. Tänään uusi täsmäisku eri mestoille, uskoisin, että saadaan kuivurikin laulamaan. Metsä oli täynnä happea ja kaunistavaa kosteutta. Hissun kissun Martta mättähältä mättähälle vaelsi ja olin niin yhtä luonnon kanssa. Olen tätä aikaisemminkin hehkuttanut, mutta metsä on terapiaa. Niin fyysistä kuin henkistäkin. Menkää ihmiset metsään, menkää ja joutukaa. Kiirehtikää jo vallan. Siellä on rauha, siellä on... siellä on kaikki mitä tarvitset.

Ennen vanhaan olisi voinut sanoa, että kello tikittää armottomasti eteenpäin. Digitaalisena kello ei tietenkään tikitä, mutta mitä se tekee? Mitä silloin sanotaan? Näyttöni kyllä näyttää, että aika on armoton, mutta sitä ei kuule. Vastarannalle on noussut tumma valon kajo. Sellainen aamunsinerrys. Se ei ole kirkas, tumma on. Syvän tumma sinerrys. Yön musta huppu on auennut ja tulevaisuus koskettelee. Pikku hiljaa järven pintakin muuttuu elolliseksi. Jossakin joku kohtalotoveri availee ääntään. Hei, nähtiin eilen iso lintu. Hirmu iso. Istui ja piti sadetta vastarannalla ja kiikaroimme sen Kalasääkseksi ( outo sana, mut se on Kalasääksi ei Kalasääski.) No hups, mites aika ja iso lintu kuuluvat yhteen? Ei mitenkään. Olisko pitänyt tehdä kappale jako ja uusi otsikointi petolinnuille. Martta harhailee, mut ei kompastele. Sori beibe.

Karjalasta kajahti

Mittee vielä? Pannullinen moccoo on kurmaistu ja aamun taika on kadonnut. Joku rotikka kävelee näytöllä. Sillä on pitkät koivet ja hillittömät tuntosarvet. Onko sillä jotakin asiaa vai? Annan olla, en ole tappaja tuulella. Tänään olen rakkaus, olen pyhä, olen lempeä. Olen iso ja lihava halinalle, pehmobubu, pikku bambi ja hassu hamsteri. Tänään on Lauantai. Se poliittisesti aktiivi, ilman rintsikoita päivä! Ylös sieltä, senkin laiskimusmadoniukset!