Huomisen lupaus

On viilee. Piti laittaa pipo ja kaulahuivi ylle. Mittari näyttää kaheksan astetta. On siis syksy. Raikas, reipas ja pirteä. Näpit ovat kohmeessa. Vaikea näpyttää. Syksyhän on aina kaiken uuden alku, siksi se on parasta. Se on täynnä positiivista jytkettä. Ensi viikko on hulabaloo, vähä hirvittää. On pitkiä päiviä tiedossa. Liian pitkiä raumaatiselle. Mutta uutta ja ihmeellistä on tulossa, jaksaa kyllä. Ai houp sou.

Hui Hai haalari!

Kaikille teille sienihulluille hyvä vinkki. Olen tätä aikaisemminkin täällä mainostanut, mutta vielä kerran, koska asia on niin ajankohtainen. Hirvikärpästen, noiden saatanan pikkulähettiläiden takia ei kannata jättää sienimetsään menemättä. Ostakaa kuvassa oleva TEHOKAS haalari. Se on joku suojahaalari ja niitä saa esim. K-raudasta. Se on lujatekoista paperia ja varsin miellyttävä yllä. Hirkkarit eivät pääse tunkeutumaan sinuun, eikä muutoin punkit ja muutkaan mömmiäiset. Olo on turvallinen. Kannattaa ostaa kokoa XXL, on tilaa hyvin liikkua. Hinta ei päätä huimaa, onko kymmenen egen kieppeillä. Kyllä ne paskiaiset pintaan kopsahtelevat, mutta asu on pitävä ja siitä on esim. helppo heivata ko. luomakunnan turhakkeet veke. Jämpti on näin. Rakkaudesta sieniin, kiittää ja kumartaa hän.

Illalla tuli Teemalta dokkari kahdesta Punaisten lyhtyjen ilolintusesta. Olivat jo hyvin iäkkäitä ja takana pitkä ja antoisa ura. Oli aika hassuja, mutta ihania. Toinen heistä teki vielä duunia täyttä päätäpimpsaa. Minä en moista ammattikuntaa mitenkään tuomitse. Sehän on tietysti väärin ja sääli, jos sitä joutuu tekemään vastentahtojaan. Mutta ainakin näillä leideillä oli ollut värikäs elämä ja osasivat ottaa elämän huumorilla. Se oli jopa kadehdittavaa. Vanhana Damin kävijänä, olen tietysti tutustunut punaisiinkin lyhtyihin, en asiakkaana, herra paratkoon! Marttaa ei maksullinen pimpsaloora, eikä tosin ilmainenkaan kiinnosta. Minua kiinnostaa se asetelma siellä ja se on kyllä aika kurjan oloista. Konsanaan kuin lihatiskillä ja jos nyt en ihan väärin tulkitse, niin suurin osa neitosista oli nauttinut muutakin kuin pyhää herran ehtoollista ja äidin maitoa. Sääli oli se tunne mitä punaiset lyhdyt herätti.

Valmistin eilen ruokaa rakkaudella. On niin helppo rakastua, kun raaka-aineena ovat itsepoimitut, tuoreet sienet. Saatiin syksyn ensimmäinen Mustatorvisienikeitto. Se on paras keittosieni. Maku on tuhti ja hermoja hivelevä. Ja hei, Tattirisotto. Se on taivaallista. Tässä illan menyy.

Alkuruoka

- Mustatorvisienikeitto

- Paahdettu vaalea leipänen

Pääruoka

- Dijonseesamkuorrutettu lohimedaljongi

- Tattirisotto, oih!

- Tillivoikastike

- Rakuunaporkkanat

Jälkiruoka

- Omenapiirakka

- Vaniljakastike

Arvatkaa mitä? Tämän viikonlopun hiljainen mietintäteema Martan sisäisessä pikku kammarissa on ollut VAKAVUUS. Jostakin kumman syystä olen miettinyt, että elämää ei pitäisi ottaa niin
v a k a v a s t i ! Johtuneeko tästä kipuilusta vai mistä, mutta välillä vetää ajatuksen niin vakavaksi. Sitä turhaan mietti ja murehtii jo tulevaa. Miks helvetissä? Voih, jospa oppisi elämään tässä hetkessä ja jättäisi joutavan ja raskaan pohdiskelun. Helpommin sanottu kuin tehty. Mut hei, yritettäisiinkö nauttia siitä mitä on. Tässä ja nyt. Huominen tulee joka tapauksessa. Adios!