Otin kyllä ilon irti ja tempasin nauttien. Väsäsin kotkot-wokin ja ruokajuomana nautin lasillisen täyteläistä punajuomaa. Laitoin partsille elävät tulet ja hiukka siivosin hellästi. Korkkasin taloyhtiön saunan, joka olikin yllätykseksi erittäinkin siisti ja vasta rempattu. Jos muistanette, niin Martalle sauna on pyhä ja kerran viikkoon synnit anteeksi antava, sielua valaiseva kokemus. Nautin juu. Katsoin X-faktorii, mutta se kommentointi kaveri puuttui. Yle Teemalta tuli mielenkiintoinen dokkari Hulluuden historia. Lopotomia leikkauksista 40-50 luvun suomessa. Pätäkkää kamaa ja mielessä kävi oma kohtalo. Oisko tie vienyt lopotomian salattuun maailmaan? Ei sillä, enhän mie hullu oo, mutta vähän outo. Tai siis levoton. Tiesittekö, että 2000-luvulla on suomessa aloitettu psykiatriset leikkaushoidot? Vaikeasti masentuneille asennetaan elektroonit aivoihin ja siellä säätelevät mielenlaatua. Toimenpide ei ole peruuttamaton, toisin kuin lopossa. Huikeeta!
Eikö teistäkin lauantai ole viikon paras päivä? Pitkän ja kuuman kesän jälkeen on ihanaa ottaa syksy vastaan ja kaikki ne arkisen tylsät rutiinit. Niin kuin rakastankin mökillä möyryämistä, niin kyllä nämä kotoisat kaupunki viikonloputkin ovat tervetulleita. Kotona on kaikki, kotona on koko maailma. Oikein odotan, että saan toimittaa viikkosiivousta. Saa laittaa ruokaa rakkaudella, saa nauttia noh, sitä helvetin punkkuu ja olla vaan. Sunnuntaina voi tehdä jotakin joutavaa mutta silti merkityksellistä. Voi leipoa pullaa, pestä paskahuussia, vaihtaa verhot, jutella kukkasille ja kiillottaa peilejä. Ai, miten niin hanki elämä? Mut siinähän se just on. Mun elämä. Kauheen tylsää. Ihanan tylsää. Niin keski-ikäistä. On, on.
Nyt olen niin pirteä, että hyppään satulaan ( fillarin, toim. huom.) ja polokasen rantaan. En mene enää maate, menen uimaan. Piipahdan iipee duunis, ja sit rakastan himaa. Teen taiten ja nautin kotoista iltaa. Leiposko perkele pullaa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti