Ropoja ja rapuja

Ukkorähjä kuorsaa vielä, minä hereillä. Ollaan paikassa nimeltään Lakselv, jossakin päin Norweitä. Ajettiin eilen Altan kautta Hammervestiin. Siellä oli tarkoitus yöpyä, mutta kaikki paikat oli fulibuuk. Se ei meitä haitannut, olimme siellä ajoissa ja nostimmekin kytkintä ja läksimme tulemaan kohti kotoista rajaa. Alta kaupunkina ruma, mutta shopattiin muutama paituli. Oli ale. Hammeri ihan jees, mut koko kaupunki yhtä rakennustyömaata. Tuli kotoinen olo. Kilometrillisesti ei ajettu kauhiasti paljon, mutta aikaahan täällä kuluu. Tiet vuonoissa on kyllä hyvässä kunnossa, eikä niissä ole mitään pelättävää. En ymmärrä, kun niitä kauheaksi mainostetaan. Ilmeisesti mainostajat eivät ole ajaneet kunnon vuoristoteitä, joissa saa oikeasti pelätä henkensä puolesta. Maisemallisesti tämä puoli Norveitä ei ole niin upea kokemus kuin edellinen reissu Bergenin maisemiin. Joo, on kaunista, paikoin huikeeta, mutta se henkeäsalpaava kauneus puuttuu. Mutta onhan noi vuonot kokemisen arvoinen juttu.

Vaivainen koivu

Maalaismaisemaa

Tukka hyvin ja silleen...

Huispaus

Aakeeta laakeeta

Tiukka ilme, huippaaaaaa

Lähellä sua

Hengetön Ropo

Harvinaista herkkua

Näitä kävelee kaduilla

Hammeri

Se rapukeitto

Tää ruokapolitiikka särkee Martan sydämen. Ollaan etsitty sitä merellistä herkkua. Tiedätkö, lautanen täynnä rapuu ynm. meren menijää. Mut ei, ei sit niin missään. Altassa myytiin raakaa herkkua ( itselle valmistettavaksi) mut ei maisteltavaksi. Bergenin torilla joka aamu, kalastajat toivat tuoreet herkut nautittavaksi. Vieläkin kaiholla sitä muistelen. Täällä koko ruokabisnes on jymähtänyt jonnekin seitkyt ja kahekskytlukujen taitteeseen. Teiden varsilla ei juurikaan ole varsinaisia ihmisen huoltamoita. Siellä täällä joku pahainen kuppila, mistä saat paskahöttösämpylää. Missään ei kasvista, ei mitään fressiä fuudia. Ei kalaa. Haloo, Norjassa ei ole kalaa tarjolla!! Paikat on aika paskasia ja ilme oksennus. Hirveen sääli, kauniskaunis maa ja olisi mahdollisuudet vaikka mihin. Martalla on matkailubisnes pyörinyt mielessä. Kuin mää tänkin laittaisin ja mitä turistille tarjoisin. Hammerissa käytiin hauskassa paikassa, ravinteli kaupungin yllä vuonon huipulla (en nyt just muista taas nimeä ja kartta on autossa, sori.) Siellä saatiin rapukeittoa. Se oli hyvää, mutta kylmää ja rapua olisi saanut olla enemmän. Paikan autfitti olisi tarvinnut kipeästi kohennusta. Sielläkin tuli tunne, että ihan kuin nämä norjan immeiset ei oikein välittäisi mistään. Kukkaset kuolleet, sisustus sekava, paikat likaiset ja joo sinne päin... Mutta ihmiset on mukavia ja avuliaita. Ukkorähjä höpöttää sitä ruottiaan, eiks oo jännä, että hyö ymmärtävät toisiaan. Martta sujuvasti kuuntelee ja hymyilee nätisti.

Miks Norweissä ei ole laskettelubisnestä? Hillittömät mahdollisuudet, upeat, pitkät rinteet ja vaik mitä? Vaikka vuonojen huiput ovat lumiset, niin ilmeisesti täällä ei talvisin riitä lunta. Johtuneeko tuosta Golf-virrasta? Tuo askarruttaa Martan mieltä, enkä anna ikinä norjalaiselle anteeksi, jos kuulen, että täällä lunta olisi lasketella, mut kun ei viiti... Tämä asia on ihan selvitettävä. Kaikilla Norjalaisilla on taloissaan terassit. Eikä mikään pikku patio vaan ihan kunnon terde. Sekin on jännä. Kerrostaloja ei juurikaan ole ja talot on puusta.

Asia mihin olen kiinnittänyt myös huomion, niin vesi on täällä hirvittävän hyvää. Olkoonpa kuinka kämynen kuppila tahansa, niin vesi maistuu erityisen raikkaalle ja se on kylmää. Tuleekohan se käyttöön vuonoilta? Sitä täytyy ostaa himatsuuniin pullo tolkulla. Ja ropoja on paljon ja joka paikassa. Mennä löntystelevät tiellä, välittämättä liikenteestä tuon taivaallista. Aluksi sitä on ihan paska jäykkänä, mut sit niihin tottuu. Jännästi ne ovat teillä, ei ne tule esiin yhtäkkiä. Oikeastaan mitään porokolarivaaraa ei ole ollut, mutta kyllähän ne menoa hidastaa. Ne saattaa hyvän matkaa tallustella autosi edessä, siinäpähän mesot helvetin turisti. Söpöjä ne ovat, varsinkin ne vasat.

Skipattin se Nordkapp. Sinne olisi ajomatkaa ja tuskin toi maisema tostaan muuttuu. Alkaa vuonot jo toistaa itseään. Onhan se maaliman pohjoisin kolkka, mut olkoon. Jäämeres en ole vielä päässyt pulikoimaan. Ilmeisesti täällä ei harrasteta uintia ( veri viööd????) koska paikkoja ja mahdollisuuksia ei juurikaan ole. Vaikka Martta rakastaa uintia, niin en uskalla mihin tahansa louhikkoon sukeltaa ja mistä sitä tietää, merelliset virtaukset vie Martan mennessään. Tämmöinen kevyt höyhen. Hah, ei ole höyhenistä tietoaakaan. On tullut sit muutamat lomakilot jo ansaittua. Kuis sitä näin reissussa antaa itselle luvan mässätä koko ajan ja paljon. Mussunmussun, ostetaaks vähän tsukulaadee. Eilen en koko päivänä syönyt yhtään paskapullahöttöö! Kunnes illalla saavuttiin tähän hotellille ja täällähän odotti huikee buffetti. Oli ihan pakko ottaa kermakakkua, en voinut vastustaa kiusausta. Tulin huoneeseen ja annoin itselle sata raippaa ja inhosin. Hirvee läski taas. Taas. Taas. Huoh.

Matka jatkuu! Suuntana Suomi. Tuo outojen hiippareiden maa. Asuuks siellä ketään? Ollaanks yötä Ivalos, Inaris vai Sotaisessa kylässä. Ai, ai ku on jännää. Tänään en syö bullaa!