PartsiLove

Odotin koko eilisen päivän duunissa, että pääsen illalla himaan laittaa mun partsii. Niin oli kiirus, että piti pirssi alle ottaa. En malttanut syödä, en malttanut levähtää. Heti hommiin vaan. Parin tunnin uurastuksen jälkeen sain huokaista tyytyväisenä. Nyt se on lähes valmis. Yksi johto on vielä kiinnittämättä, kiviä hiukka lisää ja lyhdyt puuttuu. Olen etsinyt ns. myrskylyhtyjä, mutta niitä ei ole missään. Kaikenmaailman kynttilälyhtyä kyllä löytyy, mutta ei taaskaan haluamaani. Tää on tää mun syndrooma, haluta sitä mitä ei ole. Kyllä ne vielä kävelee vastaan. En luovuta. Olihan siinä hommaa, lasituksen jäljiltä joka paikka oli porauspölyssä. Hienojakoista betonii, joka inhottavasti tunkeutuu joka koloon. Se on levinnyt jaloissa myös sisätiloihin ja kuten arvata saattaa, se ottaa Martan siistihermoon kovin. Turha sisällä nyt on siivota, hionta/sahaus ym. pölyä tulee ensi viikolla lisää. Maanantaina laitan himan pakettiin ja poistun Ukkorähjälle evakkoon. Näin on paree, en menetä hermoretaleitani.

Tupakkiosasto, hyi!

Kyllä toi lasitus antaa niin paljon. Parvekkeeni on isohko tila ( pitkä mutta kapea) ja oli mukavaa sisustaa sitä käytettäväksi tilaksi. Osaksi kotia, yhdeksi huoneeksi. Lasit mahdollistaa tietysti tekstiilien käytön ja totta hemmetissä, ne parantaa oleskelu mukavuutta sata prosenttisesti. Lasitus oli arvokas, mutta hintansa väärti ja aivan varmasti saan siitä joskus omani pois. Siis sijoituskin vielä. Lasit tuli Lumonilta ja olen toimintaan erittäin tyytyväinen. Kaikki meni niin kuin piti. Erityiskiitos asentajalle, mukava heppu, asiakaspalveluhenkinen. Pyysin häneltä, että voisiko hän samalla porata partsin kattoon reiät lyhdyilleni. Hän teki niin ja laittoi vielä koukutkin valmiiksi. Huippua! Odotan syksyn myrskyiltoja, saan istua parvekkeella tuulen suojassa, lyhtyjen loisteessa. Huopaan huputettuna lupsutan röökiä ja ihastelen pimenevää iltaa. Voi olla, että lasin punaviiniäkin nautiskelen. Niin on nyt käyttömukavuutta tuossakin tilassa.

Aurinko-osasto

Toist puolt jokkee

Mulla on hirveä dilemma. Täällä himassa olisi muutama välttämättömyys tehtävä, jotka vaatisi suorittamista. Mökkiviikonloppu kutsuu myös houkuttelevana. Mitä tehdä? Lähteäkö vai jäädä? Eihän nämä hommat täältä mihinkään katoa, mutta olisi hyvä saada ne jaloista pois ennen ensi viikkoa. Mökilläkin on niin mukavaa ja käsivamma vaatisi nyt ehdotonta lepoa. Olen saanut huomata, että kipu pahenee näistä remppahommista. Voi, voi, kyllä on Martalla taas elämää suuremmat ongelmat. Mut jos tekis niin, että hoitaa hommat alta pois ja lähtee ajelee möksälle La-päivänä. Saisi niin kuin molemmat. Ukkorähjä ei tykkää ideasta, mutta tarjoan. Katsotaan, sanoi isäntä, kun emäntää kouralla perästä kopaisi.

Tämä paskahuussi-kylppäriosaston remonteeraaminen laajenee. Nyt aivoitusteni kohteena on kylpyhuone. Hei, olen unohtanut mainita, että se saatanan suihkukaappi ei enää vuoda. Hallelujaa! Olen siis saavuttanut sen eufoorisen tilan, että lattia on kuiva, kun astun pikku varpaillani ihanasti upottavalle ja pehmeälle kylppärinmatolleni. Pissasin hunajaa tämän tavoitteen saavutettuani. Mut joo, kakkitilan lattiasta tuli niin hyvä, että nyt on siis pakko maalata toi kylppäri samoin. Haluan myös pyykkikoneen päälle tason niin, että kone jää somasti sinne alle. Tasolle voi viritellä jonkun taideinstallaation. Joku hillitön asetelma. Juu, toi ajatus ei jätä rauhaan, ennen kuin se on nähnyt päivänvalon.

Sitäkään en ole muistanut mainita, että sain kuningasajatuksen työhuoneen vapaalle seinälle tulevasta tauluhässäkästä. Olin miettinyt, että haluan siihen jotakin jännää. Mietin, että graffiti vois olla aika jees, mutta sitä ei Martta handlaa. Ja haluan, että seinällä on oma duunaamaa juttua. Miks kaikki pitää olla muka niin erikoista? Eiks tavallinen kelpaa, mitähäh? Ei taida kelvata ja se onkin tämän homman ydin. Kehitellä Martan estetiikalle sopivaa ja silmää hivelevää tuotosta. Enihau, teetätin kolmesta mustavalkokuvasta 50x70 tauluja. Ne on luontoaiheisia taidepläjäyksiä, tunnelmaltaan rauhaisia. Vaaleita ja hiukka utuisia. Jotta homma ei menisi liian yksinkertaiseksi, niin päätin, että työhuoneen valkoiselle seinälle maalataan musta ns. pohja eli alusta, johon nämä utuiset, vaaleahkot taulut asetellaan. Siitä tulee joko helvetin hyvä tai täys susi. Otan riskin. Nyt sekin ongelma on ratkaistu. Ei se ole mikään ongelma, se on suloinen haaste.