Ylösnousemus ja armahdus

Nyt on kuulkaa ressi! Kai tämä kohta menee siihen, että en nuku ollenkaan. Ei kiva. Olin eilen jotenkin kiree. Väsy(kö) se painaa ja mieltä rienaa tekemättömät asiat. Vaikka kuinka yritän ajatella, että ei mittään hättää, homma hanskassa ja silleen, niin ei. Martta ei pysty feikkaa, musta vaan näkee, että nyt riipii. Voi se olla sitäkin, että tämä hillitön jännityksen ja odotuksen tunne purkaantuu turhana kireytenä. Sielussa vinkuu. Höperö ihmislapsi. Hermostun myös, jos asiat ei mene niin kuin olen ne mielessäni aikatauluttanut. Sairastan Hitlerismiä. Tuhoavaa tehokkuutta. Se maisematapetti ei ole vieläkään tullut, eivätkä osanneet sanoa, milloin mahdollisesti saan sen. Lattian laittaja antaa epämääräistä aikataulua valmistumisesta, näitä tämmöisiä ei Martan hermojärjestelmä kestä. Asiat pitää jumalauta tapahtua! Olisko opetuksen paikka. Asioille, mille en itse voi mitään, on turha hermostua. Maailma ei tähän kaadu. Rauha, rauha. Pyhää Zeniläisyyttä kehiin, Martta hyvä. Rakasta maailma, ole rento. Älä jännittä. Joo, joo ai nou...

Pieni punainen kirjani vaihtui mustaan raamattuun. Edellinen kalenteri oli muutoin hyvä, mutta siinä ei ollut kalenteria. Hassu myyjä Stokkalla, ei sit ymmärtänyt asiakkaalle kertoa, että kalenteriosio pitää ostaa erikseen. Eihän niitä enää ollut kyseiseen malliin saatavilla. Tein onnekseni sujuvan palautuksen ja löysin toisaalta mustan muistion. Mulle jäi ikävä punaista...

Mustana kiitos.

Tänään sähkömies käy asentamassa uusia valoja asuntooni. Hän on tuttu vuosien takaa ja otan tietoisen riskin, enkä itse pääse paikalle. Luovutan hänelle avaimen ja luotan siihen, että hän kykenee itsenäiseen ajatteluun ja mun ohjeistuksella ymmärtää laittaa halogeenit juuri oikein. Valot on sellaiset, että niissä tarvitaan ammatti-ihmisen otetta. Toivon, että kaikki menee oukei ja mulla on upiat valot, kun menen Merikorttitielle.

Mietin vielä tuota hermostumista ja turhaa stressaamista. Pilkon asiaa ja tutkin syytä. Mieli ajattelee asioista kuitenkin suhteellisen valoisasti ja innostuneena. Miksi siis hermostua? Mikä on se oikea syy? Tuollainen synnyttää negatiivista energiaa ja sitä Martta ei taho. Se ei johda mihinkään. Se on turhaa. Mun ajatusmaailma menee niin, että olen tavallaan askeleen edellä kaikessa tekemisessä. Ajattelen liian kiihkeästi kaikkea tekemätöntä. En pysty kiittämään itseäni siitä, mitä olen jo saanut aikaiseksi. Oikeasti ei ole mitään syytä hermostua. Ymmärrän kyllä asian, mutta luonto tahi luonne tekee toisin. Tiedän, että en lepää ennen kuin kaikki on tehty ja toteutettu. Pystyykö tätä alkukantaista luoteenpiirrettä muuttamaan? Thäts ö point! Yritän. Herra, johdata minua heikkoa.

Tänään on kiirastorstai. Sitä se tällä menolla taitaa olla. Naulittaaks Martta ristille, vai nousenko ylös taivaisiin? Pitäisikö ottaa yksi ilta nautinnolle. Unohtaa tekemättömät, ottaa hiukka relaksanttia ja rakastaa maailmaa. Juu, hyvä idea. Tehkäätte hyvin, nauttikaa munia, pupuja, virpokaa rakkaat ja juokaa ristuksen veri. Elämä on hyvin!